Vasta sitte, kun mielet oli hiukan asettuneet, ruvettiin pojalta tarkemmin tutkimaan, mihin se on lyönyt? — onko ottanut kipeästi, y.m. Poika äkkäsi, että se koski vanhempiin kovasti tuo lyöminen. Hän rupesi muistuttelemaan, ja löysi hampaankolostaan useita eri kertoja, jolloin opettaja oli häntä töytänyt. joskus huitaissut karttakepillä, milloin hiukan nipistänyt tukasta y.m.
"Ja etkä ole puhunut mitään kotona!" tiuskui äiti hirmustuksissaan.
Poika selitti, että hän oli luullut, että opettaja sentähden lyö, kun äiti oli käskenyt.
"Niin minä vaan sua pelotin, mutta sitten kielsin minä opettajaa, ettei se lyödä saa." Äitiä alkoi jo itkettää, kun poika oli sillä tavoin marttyyriksi joutunut. Isännän mielestä opettaja eli niinkuin leijona, ja hän lähti naapuriin tuumimaan, että eikö sitä sellaista panna viralta pois.
* * * * *
Seuraavana aamuna meni äiti koululle. Hymyssäsuin otti opettaja hänet vastaan.
"Mitäs emännälle nyt kuuluu?" kysyi.
"Minä vaan … minä vaan tulin noutamaan sen pojan kirjoja, jos ei se kerran täällä mitään opi, niin…"
Emäntä tunsi itsensä jotenkin epävarmaksi: tuon opettajan omatunto näytti hänestä niin vapaalta, ettei edes hämmästynyt hänen tulostaan!
"Vai niin", hymyili opettaja, "parastahan se onkin."