Kas sinä olet kristitty, sinäkin Kärppälä! ajatteli hän sinä ja'at tavarasi vaivaisille, johdatat sairaita ja kuoleman kanssa kamppailevaisia pois maallisista asioista… Sinä kiellät heitä ajattelemastakin, vieläpä autatkin heitä!…
Puhelu oli melkein kokonaan katkennut; satunnaisia päätelmiä ja huomioita — siinä kaikki.
Vieraat rupesivat vihdoin lähtemään.
"Kyllähän sen nyt täytyy antaa olla sen asian, jos tästä rupean parantumaan." Laivurinen veti jo helpotuksesta henkeä, kun näki pääsevänsä vieraistaan.
"Niin … kun saisitte aluksi edes korot", rupesi Kärppälä.
"En minä voi nykyään mitään. Jos minulta vaaditaan, niin minun täytyy tehdä konkurssi."
Santavaara tuli kättä tarjoomaan.
"Ei sanaakaan nyt enää siitä asiasta", hän sanoi pontevasti. "Hyvästi nyt vain, opettaja, ja tulkaa terveeksi älkääkä murehtiko tästä asiasta."
Laivurinen katsahti hämillänsä ja kunnioittavasti puhujan silmiin. Tämä painoi silmänsä alas.
Kärppäläkin jätteli kädestä hyvästi, mutta näytti siltä kuin hänellä olisi ollut vielä hyvinkin paljon sanottavaa.