Suun ympärillä väreili katkera, hymyn tapainen ilme, kun ajatus tähän ehti. Mutta ehkä ei niinkään, ajatteli hän jälleen lohdutellen itseänsä.
… Niin, tietämättöminä ja kaipaamattomina tavallisina ihmisinä heidän olisikin ehkä parempi … eivät osaisi kaivatakaan elämältä muuta kuin sitä, mitä saavat, ja sehän se on pääasia, onnellisuuden ehto, ettei ikävöi, ettei osaa kaivata mitään muuta kuin minkä saavuttaa askel askeleelta…
"Täällä on nimismies", tuli muori ovesta ilmoittamaan.
"Mitä?"
"Nimismies on täällä. Käskenkö minä tänne vai?"
"Käskekää."
* * * * *
He olivat jo vähän aikaa keskustelleet niitä näitä, kun Bendell veti taskustaan lompakon ja otti sieltä kokoontaitetun paperin. Hän tarjosi sen sitten Laivuriselle mitään virkkamatta ja hiukan punastuen.
Laivurinen katsoi Bendelliä uteliaasti.
"Mitä se on?" kysyi hän. Kamala aavistus lensi päähän: olisikohan se jokin velkahakemus?!