"Ole hyvä ja katso."
Bendell oli mennyt toiselle puolelle huonetta ja piirteli sormellaan kuvioita ikkunaruutuun hiljaa viheltäen. Laivurinen avasi paperin vapisevin käsin ja luki:
"Allekirjoittaneet sitoutuvat yhteisesti, lainana, toimittamaan viisisataa markkaa kansakoulunopettaja Eero Laivuriselle sairausapua, jos hän lähtee esimerkiksi Helsinkiin saamaan apua nykyisessä taudissaan."
Alla oli kymmenen nimeä.
Bendell kääntyi Laivuriseen. Tämä nousi soututuolista, missä oli istunut siitä saakka kuin Bendell tuli, astui hiljaa Bendellin luo, otti kädestä, pudisti sitä. Hän ei näyttänyt jaksavan oikein puhua, mutta sai vihdoin sanotuksi:
"Kiitos, veikko… Mutta kyllä se on jo liian myöhäistä minulle."
Sitten ei hän enää voinut pidättää, vaan alkoi nyyhkyttää niin rajusti, että Bendellin täytyi häntä estää kaatumasta ja johdattaa vuoteelle.
"Kiitos … myötätuntoisuudestanne", kuiskasi hän sieltä vielä kesken liikutustansa.
Bendell kääntyi taas ikkunaan, minkä hikeen äsken kuvia piirteli, ja poisti nenäliinallaan tunkeilevia kyyneleitä toisen toisensa perään…
* * * * *