Rouva tuli kotiin ja meni suoraan Laivurisen huoneeseen. Jo silmistä luki sairas, ettei varsin hyviä uutisia kuulunut.
"Mitä sanoi lääkäri?"
"Noo … ei juuri mitään erittäin, lääkkeitä antoi."
"Lääkäri oli kummastellut jalkain paisumista ensin. Mutta kun oli kuullut, että äänikin kähisi ja että vatsa oli huono, niin oli sanonut, että kyllä ne menevät itsestänsä takaisin ja että ne johtuvat kaikki samasta."
Sitten otettiin lääkkeitä.
"Vai niin, näitäkö vaan annettiin?"
"Niitä. Miten niin?"
"Eikä mitenkään."
Laivurinen tunsi jo kyllä lääkkeet. Nämä olivat ainoastaan satunnaisia tuskia helpottavia ja unettavia. —
Illalla nousi sairas soututuoliin lepäilemään. Ovi oli raollaan toiseen huoneeseen. Sieltä hän kuuli vaimonsa ja muorin hiljaisen keskustelun. Huomio kiintyi sitä seuraamaan. Hän kuuli: