"Niin … en minä mitään… Sanon vaan, että niin se on."
"Mikä on niin? Mikä, mikä oikeastaan on niin?"
Tolvanainen joutui yhä enemmän hämille, ja Laivurinen sai siitä intoa.
"Se vaan", änkkäsi Tolvanainen, "ettei sitä sellaista oppia saisi opettaa lapsille koulussa." Mutta nyt joutui hän yhä enemmän tolalta, sillä Laivurisen tiukan katseen edessä johtui hän yhtäkkiä ajattelemaan, että hän puhuu jotain hyvin tyhmää.
"Vai niin … vai sitä … vai vielä te sitä toistelette. Hmh. Mutta sanokaas, mitä vaarallista minä olen opettanut teidän lapsillenne?"
Laivurinen kysyi tätä lempeästi, melkein kuin lapselta.
"Ei minun lapsilleni", alkoi Tolvanainen.
"No, no, älkää lörpötelkö, minä tarkoitan lapsille yleensä?"
"Tuota … en minä tiedä, mutta niin ne sanovat."
"Kutka sanovat? Mitä sanovat?" Laivurinen ei sitä juuri tarkoittanutkaan, vaikka ehkä huomaamattaan kohteli Tolvanaista ikäänkuin nuhteen alaista oppilasta.