"Sitä sanovat", virkahti Tolvanainen silmiä nostaen, "että opettaja on sellainen, joka ei usko Jumalaan."
"Enkö minä usko Jumalaan! Sanotteko te niin?"
Jostakin syystä sai Tolvanainen nyt hiukan enemmän rohkeutta.
"Enhän minä sitä nyt niin varmaan tiedä", hän sanoi, "mutta sellaisesta ihmisestä, joka on koko elämänsä laskenut Kristukseen ja elää sitä varten, sellaisesta ihmisestä tuntuu teidän ajatuksenne — pakanalliselta", jutteli Tolvanainen nyt jo suurella varmuudella.
"Valehtelette!" ärjäisi Laivurinen kiivastuen. "Te ette pidä Kristusta ojennusnuorananne enempää kuin muutkaan, enempää kuin minäkään", jatkoi hän.
"Mutta minun uskoni tuottaa kuitenkin levon minun sielulleni, ja se on pääasia."
"Niin tuottaa minunkin uskoni", vakuutti Laivurinen.
"Tokkohan?"
"Epäilettekö sitten, etten minä puhu totta?"
"Sanoittehan tekin äsken, että minä valehtelen."