"Aivan niin", vakuutti pappi. "Hän on nyt kyllä paljastanut tässä itsensä. Mutta en minä tahtoisi häneltä virkaa ottaa. Minun mielestäni meidän ensi tehtävämme on nyt antaa hänelle kristillinen varoitus ohjaamaan ajatuksiansa oikealle tielle." Hän hiljensi äänensä salaperäiseksi ja puhui kuiskaamalla: "Ehkä hän peräytyy ja rupeaa ainakin pitämään suunsa kiinni. Kyllä Laivurinen hyvä opettaja on ja innokas, en minä sitä kiellä."
"Hyvä hän on", vakuutti Kankkunen, ja tuo neljäs mies, joka ei ollut koko aikana lausunut vielä luotua sanaa, örähti hänkin joukkoon myöntävästi.
"Mutta liian itsekäs hän on", muistutti Tolvanainen.
"Kyllähän sitä jokainen on itsekäs, jos sitä katsotaan", vastasi Kankkunen tarkoittavasti. "Tässä minun ymmärtääkseni on itsekkyys toiselta puolen paljon suurempi. Kirjoitetaanko tästä pöytäkirjaan mitään?" kysyi hän kirkkoherran puoleen kääntyen.
"Mitäs tässä on pöytäkirjaan kirjoitettavaa, kun ei sitä valtakirjaakaan anneta."
"No en minä tiedä, ajattelin vaan, että jos kirjoitetaan niistä varoituksista, niin en minä ainakaan siihen yhdy."
Kirkkoherra hymyili ylenkatseellisesti.
"Ohoh… Vai niin", ilveili hän.
Kankkunen nousi kiivaasti, otti lakkinsa, murahti hyvästiksi ja meni.
Toiset jäivät hiukan pitkään katselemaan.
Rouva tuli noutamaan kahvikuppeja. Silmissä oli itkun jälkiä.