"Oh hoh hoh"! alkoi kirkkoherra, huiskuttaen merkitsevästi etusormeaan.
"Minäkin olen ihminen … ihminen! Ajatelkaahan… Ja vaikka te puhuisitte enkelien kielillä, niin minä en usko teitä… Minä en voi sitä uskoa muuksi kuin… Teillä ei ole sydäntä! Missä teidän sydämenne on?"
Vaimo tarttui nyt kaulaan ja yritteli painamaan rintansa suun eteen. Laivurinen ponnisteli ensinnä vastaan, vaikka heikosti, ja kallistui sitten huohottaen vuoteelle. Vaimo polvistui lattiaan vuoteen viereen, painoi kasvonsa tyynyihin ja itki ääneen. Kirkkoherra ja Tolvanainen hiipivät pois ja olivat parin minuutin kuluttua kotimatkalla.
Laivurinen oli kauan aikaa ääneti ja makasi kasvot seinään päin. Ainoastaan tuontuostakin kuuluva tuskallinen ähkinä ja epätasainen hengitys ilmaisivat, että hän valvoi. Vaimo seisoi vuoteen vieressä hänkin mitään puhumatta. Vihdoin Laivurinen käänsi kasvonsa vaimonsa puoleen ja katsoi tätä nöyrästi, rukoilevasti silmiin.
"Voi hyvä Jumala, isäkulta, mitä nyt teit", virkahti vaimo surullisesti.
"Häh?" kysäisi sairas, vaikka epäilemättä kyllä kuuli. Hänen kasvoilleen tuli uudelleen levoton ilme. Vaimo kertasi äskeisen lauseensa voivotellen.
Laivurinen ei vastannut mitään, mutta näki kyllä, että hän sitä ajatteli.
"Jätä, jätä minut rauhaan!" huudahti hän vihdoin ja käänsi taasen kasvonsa seinään päin. "Minua piinataan kuoliaaksi", jatkoi hän, "sääli sinä edes ja jätä rauhaan."
Mitään virkkamatta kohensi vaimo peitteitä ja meni pois, silmät uudelleen kyyneltyneinä. Mutta samassa kuin rouva painoi oven kiinni, katui Laivurinen jo, että oli hänet ajanut pois. Suu avautui huutamaan takaisin ja anteeksi pyytämään ja selittämään, ettei hän tahtonut vaimoaan loukata… Mutta kun syrjäiset henkilöt olivat niin väärin tuominneet … ja kohdelleet hävyttömästi, niin ei hän voinut oikein hillitä itseään eikä huomannut, mihin viha ajoi…
Ennenkuin ajatus ehti sanoiksi, laimeni into jo ja koko olemuksen valloitti tavaton halu nukkua … nukkua ja unohtaa. Uni ei kuitenkaan tullut helposti. Sen sijaan tuntui kuume yhtäkkiä valloittavan. Se tuli äkkiä kuin rajuilma. Heti kun kummallisesti pelästyen ehti ajatella, että jokos se nyt tulee taas … oli jo kokonaan kuumeen vallassa…