XI.
Bendell oli istunut monta tuntia Airaksisen luona. He pelasivat tammea, jaarittelivat ja huvittelivat.
"Harvoin näkyy Laivurinen enää teidän joukossanne", virkahti Airaksisen vaimo ohi kulkiessaan.
"Hjaa…" Molemmat pysähtyivät ja muuttuivat miettivän näköisiksi.
"Saa nähdä, eikö hänelle tule hyvinkin pian kuolema", jatkoi Airaksisen emäntä.
"En minä sentään luule, että hän vielä kuolee", sanoi Bendell. "Kun hän vaan heittäisi tuon katkeran surumielisyyden ja alkaisi ahkeraan seurustella jälleen ihmisten kanssa, niin se varmaankin auttaisi paljon hänen parantumistaan."
"Ei keuhkotautisen kanssa ole hyvä seurustella … siitä saattaa tarttua."
"Joutavia, ei se niin tartu", huudahti Bendell.
"Tarttuu kuin tarttuukin", väitteli emäntä ja kertoi siitä jonkun esimerkin.
"Ei se pidä paikkaansa tuo esimerkki", kielsi Bendell, "mutta se pitää paikkansa, että yksinäisyys Laivurista rasittaa ja hän joutuu siten kaikenlaisiin synkkiin mietiskelyihin. Kyllä me, veikko, lyömme häntä liian paljon laimin", sanoi hän.