— Peeveli… Mutta saatiinpa leili!
— Sehän onkin pääasia!
Voittosaaliineen palattiin hevosen luo, missä lautamies odotteli ja korjaili, lämmitelläkseen, kokon viimeisiä jäännöksiä palamaan. Ajettaessa nimismiehen kotiin, kiisteltiin leikillään siitä, ken ensimmäisenä saa leilistä ryypyn.
— Ihmiset sanovat, että me juomme itse kaikki viinat mitä takavarikkoon otamme, nauroi siltavouti.
— Eivätkä ne peijakkaat siinä niin väärässä olekaan, todisti yhtä iloisesti nauraen nimismies.
Oltiin vaiti hetkinen, kunnes nimismies taasen aloitti:
— Mutta totta puhuen, kuka viitsisi, olkoon vaikka kruununkin puolesta, nähdä tällaisia vaivoja, ellei saisi näistä sitten edes siivo ryyppyjä?
Toiset sanoivat vakavissaan ja yhteen suuhun:
— Se on aivan totta, ei kukaan viitsisi.
— Koettakoon nyt ruveta tällaisiin vaivoihin ja ihmisten vihoihin! jatkoi lautamies, kieltään maiskutellen ja hevosta kiirehtien.