Ville meni ryyppäämään ja hyvää se näytti tekevän hänen pöyhistyneelle luonnolleen.
Silläaikaa käveli Heikki kaapin luo ja löysi täysinäisen viinapullon sen ylimmäiseltä lautaselta.
"Tuossahan sun omasi, sinä sokko! — niinhän sinä haet kuin sokea vasikka — heh, ota pullos!"
Ville otti, ja katsellen sitä, sanoi:
"Tämä on minun, mutta mistä sinä sen nyt otit? Olit sen kätkenyt".
"Minulla on muutakin tointa, ei vaan sinun pullojasi piilotella mutta sinä olet sokko".
"Sanotko että minä olen sokko? Vai sokko, sanoppa se vielä kerran!"
Toinen vieraista pojista sekaantui myöskin nyt asiaan.
"Älkäähän nyt tappelemaan ruvetko te, jotka aina olette olleet rakkaat veljekset; tuo Ville se pullos ja kaada ryyppyjä".
"Niin kun sanottu, kaada ryyppyjä miehille, äläkä siinä turhista mölise", kehoitti Heikki.