Ilta-ateria syötiin noin klo 10-aikaan. Pääasiana ei nyt näyttänyt olevan ainoastaan syöminen, niin kuin puolipäivässä, vaan rattoisalla melulla oli valtaava sijansa.
"Niin täällä ollaan kuin huutokaupas", arveli muuan vakainen ukko.
"Nyt ollaan häis' eikä maahanpaniaisis'!" vastasi vieressä oleva poika ja viskasi perunan toiselle pöydälle.
Perunoita ja kaikellaisia ruoantähteen-sirpaleita lenteli pöydältä toiselle, ja vakaisten vanhusten moitteet olivat ikäänkuin ylistyslauluja ja kehoituksia jatkamaan yhä samaa huvitusta. Tipahtipa toisinaan voilautanenkin puurovatiin, ja leivänkappale kaljatuoppiin; kaikki vaan lisäsivät ilon ja riemun yltäkylläisyyttä. Kenkkärit eivät tuota leppyisesti katselleet. Mutta kun eivät tahtoneet ensimäisinä tappelua alottaa, sai kaikki mennä yleisen hääilon laskuun.
Niemelän isäntä oli alkuhumalassa hänkin ja tahtoi taas veisata ruokavirttä, mutta enemmistön mielipide oli sitä vastaan, ja se puoli voitti. Kiireesti toimitettiin ruokapöydät ulos ja "morsiusringit" alkoivat.
Pojat asettuivat ympäri huonetta oleville penkeille istumaan ja tytöt kokoutuivat porstuaan, "paria" itselleen etsiskelemään. Soittoniekat panivat voimainsa takaa jotain taitonsa loistomarssia.
Nuoripari kynttilät käsissä, astui eteisen ovesta häätupaan ja alottivat tyttöjenringin ensikierroksen. Kumpasellakin puolella ovea seisoi kenkkäri viinamaljat kädessään, joista tarjosivat kaikille morsiusrinkiin tulijoille ryypyt. Parittain tulivat tytöt sisään, asettuivat astumaan sulhaisen ja morsiamen jälessä. Kaikki olivat tähän tilaisuuteen valinneet vaaleavärisen vaatteuksen. Useammalla oli lumivalkea, pellavaliinainen puku, kaulassa monenvärisiä lasihelmiä, pää huivitonna. Oli joukossa niitäkin, jotka saattoivat jo komeilla karttuunahameilla ja esiliinoilla ja valkeilla särttinkipuseroilla, mutta niitä oli vain harvoja.
Korkealle iloisesti hypähdellen ja huikahdellen kulkivat tytöt juhlakuluntapaisessa piirissä, siksi kunnes viimeinenkin pari oli siihen ehtinyt. Pojilla ei nyt ollut muuta tointa, kun nauraa ja tehdä ilvettä tyttöjen kujeista.
Kulku seisautettiin ja kaikki tytöt asettuivat piiriin paikalleen seisomaan. Nuoripari tanssi yhden polskan piirin keskellä, jonka jälkeen Joonas erosi pois.
Johannalle alkoi nyt hääpäivän hiottavin työ; hän rupesi tanssittamaan piirissä olevia tyttöjä, ensinnä yhtä kerrallaan, sitten kahta ja vihdoin neljää yht'aikaa, niin kauan kunnes jokainen oli tullut kolmeen kertaan hyppelöitetyksi. Kunkin polskan jälkeen meni hyppelijä viemään 25 penniänsä tarjoimelle, jota eräs nainen piirin keskellä piteli. Samalla tarjoimella oli useita ryyppylaseja, joita toinen nainen tyhjäytymisen jälkeen isosta kahvipannusta täytteli punaisella kahvi-punssilla. Jokainen sai, 25 penniänsä tarjoimelle heitettyään, ottaa punssilasinsa. Niitä tyhjentäessä tytöt hypähtelivät, hihkuivat, lauloivat. Mitä useampia ryyppyjä ryypättiin, sitä selvemmin väkevän punssin vaikutukset alkoivat näkyä niissä tytöissä jotka "ryyppäsivät".