"Salattavaa!" huudahti vikkelästi.
"Niin, sinä näytät semmoiselta kun olis sinulla joku asia sydämmelläs", vakuutti Joonas.
Johanna oli hetkisen vaiti, sanoi sitten.
"Minä tiedän sen asian, mutta isä on kieltänyt sinulle sanomasta. Älä viitsi sitä udella. Kyllä hän sen sanoo vielä sinullekin".
"Mikähän erinomainen asia se on?" ihmetteli Joonas.
"Kyllä sinä sen vielä tietää saat. Kumma, ettet osaa sitä jo aavistaa".
XXVII.
Vihdoinkin alkaa aikakausien välinen taistelu kertomuskentällämme asettua ja myrskyävät intohimot löytää uomansa. Minkä kuohuva elämä on tuominnut väistymään, se aikansa taisteltuaan hiljaa ja meluttomasti vaipuu lepomättäälleen. Mikä elää, sitä vie vauhti eteenpäin mielessä ainainen edistymisen halu.
Kansakoulu, josta monta katkeraa ja myrkyllistä ajatusta oli kylänmiesten kesken lausuttu, oli vihdoinkin alottanut toimensa. Oppilaita siellä oli runsaasti. Monet, jotka olivat kiivaimmin vastaan taistelleet, antoivat poikainsa mennä kouluun ja lakkasivat siksi ajaksi siitä pahaa puhumasta. Toiset kyllä jatkoivat pilkkojaan ja vihojaan, mutta nyt enempi suukovun yllyttäminä, kuin todellisesta taisteluhalusta.
Koulu sellaisenaan toi uutta elämää kylään. Iltasin ilmestyi takkapieliin joka talossa koululukujaan lukevia lapsia, jotka ajan tavan mukaan kovaäänisesti täyttivät tuvat lukumelullaan. Omien lasten lisäksi olivat etäisemmät koululaiset sijoitettuina asumaan koulukylään. Siten useissa taloissa oli 5-6 kortteerimiestä. Yhden osan illasta ne lukivat. Mutta runsas joutoaika pitkinä puhteina riitti hyvin muuhunkin, kylänjuoksuun, myöhemmin illalla tupaleikkiin. Talvi-iltoina kuului kylän raiteilla raikas-ääninen lapsimelu. Sieltä se makuuajan lähestyessä siirtyi tupiin. Miesväki puhdetyönsä silloin työnsi syrjään ja juttu koulupoikien kanssa alkoi. Moni nuori mies näinä iltoina kivitaululla kirjottelemaan oppi koulupoikien opastamana. Sadunkerronta oli koulun kera kylässä uudistunut, sillä pitäjään eri puolilta tulleet pojat toivat uusia mukanaan. Näinä iltapuhteina niiden juttelu luisti. Se kävi laatuun naisten kehrätessäkin. Ja kun vihdoin makuulle käytiin ja tulet sammuivat, vielä silloin sai joku uuden satunsa alkaa. Herkin korvin vuoteissaan sitä kuuntelivat miehet ja naiset, kunnes yksi ja toinen kuorsaten ilmoitti lakanneensa seuraamasta.