Ne olivat tuoneet mukanaan kylään uutta ja miellyttävää, nuo koululapset. Vaikka joskus tekivät "pahaakin", ei Suhjalan kylässä yleensä koulua vastaan vihaa haudottu. Koululla edelleen oli monta periaatteellista vastustajaa, mutta vilkas lapsielämä näissä koulun luomissa uusissa muodoissa heitäkin ikään kuin pehmitti.
Teerelän perheessä olivat suhteet sitten viime sovintoillan pysyneet hyvinä. Vaari ja Heikki kävivät tiheästi Teerelän tuvassa ja Joonaskin koetti pitää huolta vastavuoroista. Sovinto näytti muodostuneen vakavaksi kahden puolen.
Heikki ja Miina jatkoivat kyllä kotoisia taisteluitaan. Mutta niitä paeten Heikki sangen usein pistäysi Teerelään. Vaimoansa vastaan piti hän, tämän syyttämistuulelle joutuessa, jonkullaisena puollustuksena sitä, että häh kävi Teerelässä ja oli Joonaksen kanssa väleissä.
Sanoaksemme senkin: Saaraleena oli päässyt ruotiin johon oli pyrkinyt.
Nyt hän kaikkialla kehui Teerelän Johannaa parhaaksi emännäksi mitä
Suhjalassa oli. Kutka muistivat entisiä, ne nauroivat, mutta myönsivät
monet toki Saaraleenan puheessa perää olevan.
Villeltä oli tullut heti vastaus ja kiitos rahakirjeestä. Oli pyytänyt lähettämään vielä 200 markkaa, joten hän saisi puolen perintö-osastaan. Loput testamenttasi tasan veljen ja sisaren lapsille, "muistoksi onnettomasta enosta ja sedästä joka viinan ja hurjan luonnon tähden joutui elävänä haudatuksi", kuten kirjeessä sanottiin. Hänen pyyntönsä lisä-rahalähetykseen nähden oli heti täytetty. Mutta vaari sairasti usein ja vanheni nopeasti. Hän oli entisestään enää varjo vain. Poissa oli luonteen tulinen kiukku, poissa terhakka väittelyhalu. Kumaraan painui niska, hitaammaksi kävi askel. Vähä hän puhui, usein istui ja suurta virsikirjaa luki, virrenvärssyjä ja raamatunlauseita laususkeli.
Tämän ohella tuntui siltä, kuin hän olisi päivä päivältä siirtynyt lähemmäksi Joonasta. Melkein aina kun tupaan tuli, isäntää kysyi. Mutta kun puheisille sattui, kävi vaiteliaaksi toisinaan, toisinaan taasen asettui kuin lapsen kannalle… — — —
Oli muuan ilta. Joonas palasi pari päivää kestäneeltä matkalta. Heti tupaan tultuaan sai kuulla, että vaari oli sairastunut vuoteenomaksi ja oli useita kertoja häntä kysellyt. Joonas meni pihatupaan.
"Jopa olet tullut!" huudahti Johanna, joka oli vaarin tuvassa, eikä tiennyt Joonaan kotiin saapumisesta.
"Johan viivyinkin kokolailla", vastasi Joonas ja astui vuodetta kohti.
Ukko jo raotti esirippua.