Kun tätä katselemista oli hetkinen kestänyt, virkkoi isä, ikäänkuin paremman puheen puutessa:
"Onko sinua lyöty, vai mikä sinun on?"
"On", kuului vähän ajan kuluttua murahtava vastaus.
"Kuka?"
"Tiedättehän, ettei niitä miehiä kasva joka mättäällä, jotka tätä poikaa lyömään kelpaavat".
"Kuitenkin lie se nyt kuitenki joku ollut, joka siihen on kyennyt!"
"Niemelän Joonas", laski Heikki hammasten välistä. Sitten käänsi kasvonsa seinään päin, ikäänkuin merkiksi, ettei hän enään halunnut jatkaa puhetta siitä aineesta.
Mutta ukolla oli vielä kysyttävää.
"Missä Ville on? Toivoakseni ei hänen ole asiat yhtä huonosti kuin sinun, sillä hänessä luulen löytyvän kuitenkin miehen vastusta".
"Liiaksikin".