"Mitä sanot?"
"Sanon, että hänessä on miehen vastusta liiaksikin!" Poika matki isänsä äänen painoa.
"Mitä sillä tarkoitat?"
"Sitä, että hän istuu vankivartijan luona murhasta".
"Mitä sanoit?!" kiljasi ukko, mutta ylöskavahtaminen sängystä sekä hämmästys kasvoilla merkitsivät, että hän oli oikein kuullut.
Johanna tuli samassa sisään, hänelle huusi ukko vastaan:
"Johanna! Onko totta mitä Heikki sanoo, että Ville on tehnyt murhan?"
"Kuuluupa olevan".
Johannan ääni oli valittava, ja itku, joka jo ulkona oli vuotanut, puhkesi nyt entistä katkerampana. Tyttö vaipui penkille istumaan.
Saamainsa tietojen nojalla kertoi Johanna isällensä tämän tapauksen erityis-seikkoja.