Heikki pani matkaan kaiken voimansa ja keinonsa, päästäkseen rattailta pois, mutta se näytti kovin vaikealta.
Vieraat pojat seisoivat jo pihassa ja pilkkasivat Heikin kykenemättömyyttä.
"Oletpa aika pätkässä, heheh he!"
"Yhtä paljonhan ryypätty on".
"No mene siitä", ja Ville tuuppasi Heikkiä, joka jo istui rattaanaisalla jalat ulospäin.
Heikki tupsahti maahan.
"Sinäkö lempo sysit!" — Heikki aikoi nuhdella Villeä, mutta nähtyään, että pääsi nyt seisomaan, jätti aikomuksensa siihen ja alkoi hieroa sovintoa jalkainsa kanssa, jotka kumpanenkin olisivat menneet mieluisasti erihaaroille.
Ville istui vielä rattailla, ja rääkkäsi hevosta. "Ääh, hevonen! — siinä on huppaa, siinä! — (tuntuva tempaus suitsista) — Hei! — sojaa! — (lyönti) — hip! — ooh! — (huimaus ohjaksilla) — sojaa! — —"
"Anna hevosen olla, pössöö! [Haukkumanimi, joka tarkoittaa samaa kuin: hullu, tyhmä, hupsu.]
"Etkö ole mielestäsi saanut sitä jo kyllin rääkätä! — Hellitä paikalla suitsista!" huusi Johanna tarhasta.