"Mutta sano kuitenkin jotain, jota muistat", keskeytti Joonas.
Johanna kertoi muutamia juoruja.
"Ja tästä et ole minulle mitään puhunut ennen! Kuka on niitä sinulle sanonut?"
"Saaraleena ja ehkä muutkin".
Joonas oli vimmoissaan.
"Älä nyt tyhjästä" lauhdutteli Johanna. "Mitä tuollaisista huolitaan, joiden annetaan toisesta korvasta tulla ja toisesta mennä, ja joita ei vähääkään uskota".
"Etkö ole uskonut?" kysyi Joonas tutkivasti katsellen Johannaa.
"Älä minulta sellaista kyselekään!"
Joonas oli vähän aikaa hyvin miettivän näköinen.
"Anna anteeksi!" pääsi häneltä kuin tulvahtaen. "Minua hävettää. Sinä osasit antaa juoruille oikean arvon, minä niitä puoleksi uskoin".