Tässä eräitten joulunpyhienkin edellä, kun kristityt valmistausivat viettämään Jesuksen syntymäjuhlaa riemulla ja uhrauksilla, liikkui Jesus hyvin ahkeraan keskellämme täällä maailmassa tutkien sydämmiä ja ottaen selvää siitä: valmistausivatko kristityt todellakin juhlimaan hänen muistokseen, vaiko omaksi huvikseen vain.
Aivan aattopäivinä tuli Hän erääsen kaupunkiin. Pukeutunut oli Hän vanhan sydänmaan ukon kansallispukuun, jaloissa suuret pieksut, päällä nukkavieru, hiukan rikkinäinen lampaannahkaturkki, päässä koirannahkainen karvalakki ja käsissä paksut, vaaleanharmaan-kellahtavat rasat. Hevonen oli pikkuinen, vanha, lihava, oikein tyypillinen mökinmiehen hevonen. Reellä oli vanha matkarinni, siellä heiniä ja kaikellaista kapinaa.
Ihmisillä oli jouluvalmistusten vuoksi kiirettä. Ne ajoivat omilla ja ajurien hevosilla kuin vihantiestä. Kaduilla oli sellainen liike, että Jesus oli usein joutumaisillaan hevosten jalkoihin. Mutta suuremmitta rettelöittä päästiin kuitenkin sillä, että kiireisimmät ja toimellisimmat tolkussaan kiljuivat ja kiroilivat "äijärahjusta, joka ei ymmärrä mennä tieltä pois."
Joku, piloillaan tietysti, huusi, hevosluuskaansa hosuen, näinkin:
"Pois tieltä, äijä, kun komeat kulkevat!"
Vaan muutamassa kohti olivat ihmiset niin tyyni täyttäneet kadun, että siitä ei mitenkään päässyt läpitse. Jesus astui alas reestä ja sitoi hevosen puistikon aitaan. Se oli viinakaupan edustalla. Kaikenikäisiä ihmisiä siinä oli, kumpaakin sukupuolta, suuria ja pieniä, rikkaita ja köyhiä. Jokaisella oli viina-astioita mukanaan, millä kaksi, kellä kolme. Joukko rähisi ja nurkui viluissaan ja ikävissään. Jesus näki siinä paljon vanhoja tuttuja monista raamatunselitys- ja iltaseuratilaisuuksista, joissa oli yksissä oltu. Hän näki siinä viimesunnuntaillisia kirkkomiehiä, joilta ei silloin, ahtaitten aikojen vuoksi riittänyt muuta kuin penni lippoon, odottelevan nyt suurten nassakkain kanssa viinansaantivuoroaan. Oli siinä kuntain johtavia valistusmiehiä, oli pappien asiamiehiä, oli entisiä raittiusmiehiä, oli nuorisoseurain ja isäntäyhdistysten, naisyhdistysten, työväenyhdistysten ja lukemattomain kristillisten yhdyskuntain jäseniä. Siinä oli neitoja ja nuorukaisia, jotka vaan muutama kuukausi sitten olivat uudistaneet kasteenliittonsa ja vannoneet pyhät valat…
Jesus katsoi kaikkien heidän sydämiinsä ottaakseen selvää siitä mikä asia kullakin oli tässä joulunvarustuspuuhissa sydäntä lähinnä.
Tämän tutkimuksen tuloksia ei kertoja tarkemmin tunne, eikä uskalla siinä suhteessa puhua arveluitaan. Mutta jokainen, joka siinä seisoi, tietää paraiten itse, minkä käsityksen Jesus hänestä sai.
Tosiasia on ainakin se, että Jesus tuli kovin murheelliseksi. Hän istahti rekeensä ja yritti ajamaan joukon läpitse, pujottelemalla. Vaan noin joulun alla eivät ihmiset näyttäneet Häntä ollenkaan suvaitsevan. Kun Hän, lempeästi ja ystävällisesti hiukankin sysäsi käsivarteen, selkään tahi kylkeen, alkoivat ne kirkua ja huutaa, sanoen:
"Etkö sinä, senkin tomppeli, näe ettei tästä nyt voi päästä!"