Kyllä siitä päässyt olisi, jos ne olisivat suostuneet hiukankin tekemään Hänelle tilaa. Mutta he puhuivat vaan pilkaten eräästä vähäliikkeisestä syrjäkadusta, johon osoittivat ja sanoivat, että "siellä sinä saisit rauhassa ajella rekinesi."
Kun ei Jesus ottanut huudoista säikkyäkseen, pyrki vaan tunkeumaan joukon läpi, tuli poliisi, otti hevosen ohjaspieleen, käänsi kiukkuisesti takaisin ja sanoi:
"Ei nyt olla korvessa, äijä! Et sinä saa täällä ajaa mistä itse tahdot, vaan mistä me tahdomme. Tuolta noin." Ja hänelle osoitettiin toista syrjäkatua.
Jesus ei tahtonut nostaa riitaa nyt enempää kuin yleensäkään. Hän kyllä käsitti, että kadun ja kulkureitin olivat viinanostajat mielivaltaisesti tukkineet poliisin suostumuksella.
Ja Jesus karkoitettiin syrjäkaduille.
Vaijeten ajoi Hän pois ihmisjoukon nauraessa ja sukkeluuksia laskiessa…
Eikä kukaan tuntenut Häntä.
Suuttunut ei Hän, luonnollisesti, ollut yhtään, vaan syvästi murheellinen, sillä mihin tahansa Hän menikin, sysittiin, tyrkittiin ja pilkattiin Häntä.
"Oi isä!" rukoili Hän ajaessaan kaupungin portista maalle päin. "Nämät ihmisraukat ovat tehneet minun syntymäpäivästäni pakanallisen uhrijuhlan itsensä palvelemista varten. Itseänsä varten laittavat he jouluksi koreita ja lämpimiä pukuja, itseänsä varten ylellisyysruokia ja juomia. Rikkaat antavat rikkaille joululahjoja, saadakseen vastalahjoja. Köyhiä muistetaan julkisuudessa, vaan ei salaisuudessa. Viinaa he himoitsevat kaikin. Isä, synnytä heissä palava rakkaus toisiinsa, että he tekisivät jotain toistensakin, eikä ainoastaan itsensä tähden. Opeta heitä rakastamaan köyhää korven ukkoakin ja antamaan arvoa ihmiselle, eikä vaan uljaalle muodolle, komeille puvuille ja yhteiskunnalliselle asemalle. Rakas Isä! Anna heidän oppia ymmärtämään, etteivät he voi pettää Sinua, eikä minua; etteivät he parhaimmillakaan ponnistuksillaan voi peittää tekojaan ja ajatuksiaan Sinulta ja että heidän teeskennelty uskonsa, joka perustuu itsekkäisiin tarkoitusperiin, on suurin este minun tarkoitusteni toteuttamiselle maanpäällä. Taivaallinen Isä! Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Mutta opeta ja ohjaa heitä, ettei kaikki se, mikä ihmiselämässä on parhainta ja jalointa, heidän käsissään niin surkealla tavalla väärentyisi."
Jesus ajoi maaseuduille ja rupesi taasen etsimään ihmisiä yksitellen, kutakin omissa, kotoisissa oloissaan. Missä hän kulloinkin liikkuu, on vaikea tietää, ketä hän milloinkin koettelee ja tutkii — sitä ei asianomainen koskaan tiedä ennen kuin vieras on mennyt pois.