Usein sattuu, että Jesuksen pois mentyä, ihmiset koettavat tehdä asiaa hyväksi.
"Jos minä olisin tietänyt", sanovat he, "että se olit sinä, Herra, niin tottahan minä olisin kylyn lämmittänyt ja parasta pöytään pannut."
"Niinpä niin", saattaisi Hän vastata, "jos minä esiintyisin teidän edessänne herrana ja mahtimiehenä, niin kyllähän te minua silloin pokkuroisitte ja kylyissä käyttäisitte tekin, jotka tasa-arvoa ja rakkautta vaaditte muiden itseänne kohtaan osoittamaan. Mutta kun minä tulen köyhänä, alhaisena, nöyränä ja vaatimattomana, niin ainoastaan harvat tahtovat olla minun tuttaviani, ystäviäni vielä harvemmat…"
Jumalan mieliharmi.
Kerran oli tapahtunut sellainen, omituinen ja aivan harvinainen vahinko, että muutamalle hyvin kauniille miehelle annettiin erehdyksessä vaan pieni, aivan mitätön sielu. Kun tämä ikävä erehdys huomattiin vasta sitten kun mies oli jo vallan valmiina, harmistui Luoja ja arveli jo sitäkin, että jos hänet antaisi tulla pois maailmasta. Mutta kun mies oli iloinen ja muuten kaikin puolin elämään päin, eikä näyttänyt itse ensinkään huomaavan että hänellä oli liian pikkuinen sielu, annettiin hänen jäädä tänne maailmaan oman onnensa nojaan ja päätettiin ainoastaan pitää silmällä mitä hän ryhtyisi toimittamaan.
Kun tämä korea mies, joka oli vahingossa saanut liian pikkuisen sielun, aivan valmiina ja omin neuvoin sai sitten alkaa toimensa maailmassa, meni hän ensimäisenä räätäliin ja antoi tehdä hyvin kauniit vaatteet.
Joka päivä, aivan säännöllisesti alkoi hän käydä parturilla käherryttämässä viiksensä ynnä muuten koettamassa parannella ja korjata Luojan laitoksia.
Peilin edessä opetteli hän naureskelemaan aivan erikoisella tavalla semminkin kaikille vakaville ja jokapäiväisille harrastuksille.
Taidetta hän jumaloitsi. Mutta kun pienessä sielussa ei ollut voimia mihinkään taiteilija-alalle, eikä ilennyt ryhtyä mihinkään jokapäiväisempään työhön, rupesi hän taiteen arvostelijaksi seurapiireissä.
Hän valitsi itselleen hienoimmat kävelykepit, hienoimmat sikarit, hienoimmat sikarikotelot ja hammasluut. Hienon kukkaronkin hän laittoi, — kuinkas muuten! — sekä hienot hansikkaat ja silmälasit.