Tällä Iisakilla, jota sitten kun oli tullut Miinan mieheksi ruvettiin sanomaan Karjalanniemen Iisakiksi, hänelläkin oli tunteita. Miina sai niistä monasti todisteellisia näytteitä.
Niinpä kävi eräänkin kerran sillä tavalla, että kun he olivat olleet ensimäisen vuoden isäntänä ja emäntänä, meni Miina eräänä päivänä Suutarin muorin kanssa saunaan ja paimen lähetettiin hätähypäkällä kutsumaan isäntää kotiin kotohaasta, missä tämä oli aitaa tekemässä.
Iisakilla luultavasti oli jonkullaista aavistusta asiain kulusta, sillä kun poika hohuuttaen selitti, että isäntää oli kotiin kutsuttu joutuin, näytti mies vähän kuin pelästyneeltä ja virkkoi ensi sanoikseen:
"Valehtelet."
"Enpä."
"Kuka käski?"
"Maija."
Tutkien poikaa kiireestä kantapäähän, kysyi Iisakki varovaisesti:
"Missä emäntä sitten on, kun Maija käskemän päällä oli?"
Sitä ei poika tietänyt ja Iisakkia se vähän rauhoitti, ettei sentään kaikki talon asiat olleet tuollaisten tiedossa.