"Rehvanata, kun pani ohuelta voita", ajatteli Kaija, mutta ääneen hän virkkoi: "Jäs kosthon, hyvä emäntä, siunatkoon teitä Jumala, kun aina teette köyhille paksuja voileipiä ja kovin paljon hyvää".
"Kaija-parka edes kiittää", huokasi emäntä niin, että Kaijakin sen kuuli.
"Kuinkas sitten! Kun hyvät ja kristilliset ihmiset antavat tällaiselle raukalle ja pitävät huolta".
"Eipä ole tässä kukaan hyvä eikä kukaan kristillinen, minä olen kaikkein suurin syntinen…"
"Noo…"
"Kaikkein suurin syntinen olen, Kaija-parka", väitti emäntä itsestään, heltyi itkua teettelemään ja rupesi rukoilemaan.
Kaijaan tarttui emännän mieliala, hän rupesi itkeä hoilaamaan ja pyytämään että Jumala armahtaisi tätä Vihantamäen emäntää, "kun se on kaikkein suurin syntinen, valehtelija, tappelija, ilkeänvoiton pyytäjä…"
"No Kaija, tuki nyt jo suus!"
Kaija nosti kyyneleiset silmänsä kohti emäntää, joka pauhasi:
"Koska sinä, kelvoton, olet minun valheisiini kompastunut, koska minä olen tapellut niin, että se sinuun on koskenut, koska minä…