"Hyvä i-ihminen, katso nyt!"
"Mitä?"
"Kuinka natevana kirkkoherra on itse tuolla puuhaamassa karjan keskellä."
"Hyvät ihmiset! ja takkinsakin on tuolla tavalla tahrinut."
"Hattu vaan on takaraivolla."
"Ja niin kovasti hikoilee."
"Voi paikkaa, eikö nyt muita olisi ollut?"
"Mennään katsomaan niiden karjaa."
Ja emännät lähtivät katselemaan pappilan uljasta karjaa. Tänään oli, näetten, eläinnäyttely Rutakkalan kirkolla. Jotenkin runsas määrä karjaa oli näytteille tuotu. Pappilasta oli kaksi eri sarjaa. Ne olivat pulskeita elukoita! Oikein niitä mielikseen katseli, semmenkin kun kirkkoherra oli itse mukana ja laski sopivia sukkeluuksia. Härkiä ja sonneja ei oltu uskallettu tänne muun karjan joukkoon ryhmittää, vaan oli niitä asetettu huoneisiin, joissa oli varmemmat kiinnipitopaikat.
Päivä oli tänään poutainen. Ihmisiä, nuoria ja vanhoja, liikkui varsin runsaasti näyttelypaikan tienoilla. Kaikkialla oli iloa ja juhlaista mieltä. Eiliseen verraten tuntui siltä kuin vasta tänään olisi oltu oikein juhlatuulella ja juhliminen oikealla pohjalla. Siltä se näytti Visulaisestakin, joka oli jäänyt tänne karjanäyttelyä katselemaan. Nuo miehet ja naiset, ne viihtyivät niin hyvin karjan parissa, nauttiva hymy huulilla siirtyivät naudasta nautaan, tutkivat niiden tuntomerkkiä ja niiden hyvyyksistä väittelivät.