Kokous-talon pihaan oli puhujalavakin rakennettu, köynnöksillä ja kukilla koristettu. Siellä oli istuimia pihalle asetettuina ja lehtimajan sisään virvoitusravintola järjestettynä.
Muuan agronomi nousi lavalle. Hänen oli määrä pitää esitelmä pikkuvasikkain kasvatuksesta ja hoidosta. Kirkkoherralle tuli kiire käteen, kun huomasi agronomin lavalle nousevan.
"Odottakaapa hiukan", kuiskasi ja viittasi hän sinne lavalle käsin, juoksi yli pihan naisjoukkoon ja kuiskasi siellä piikansa korvaan:
"Mene sinä, Hilma, karjan luokse niin kauaksi että Karja-Maija pääsee tänne kuulemaan esitelmää." Kun sitten pappilan Karja-Maija ilmestyi naisten rintamaan, punottavana ja tuoreena, viittasi kirkkoherra agronomille, joka alotti.
Kun esitelmä oli loppunut ja naiset olivat saaneet kyllikseen naureskella sellaisille joutavuuksille, joita agronomi piti vasikkain kasvatuksen elinehtona, — astui puhujapaikalle Visulainen. Hän ilmoitti aikovansa puhua "hetken tapahtumista" tässä, kun kansaa oli niin paljon koossa ja tapahtumat siksi tärkeitä… Ilma oli kaunis, yleisö näytti verrattain tarkkaavaiselta ja puhuja alkoi lämmitä.
Kesken kaikkea hiipi kirkkoherran rouva kuiskaamaan Karja-Maijan korvaan, että hän on "niin kovin levoton jos joku karjasta repisi itsensä irti… että kyllä kai Maijan täytyy mennä sinne…"
"Onhan siellä Hilma. Eikähän ne nyt mitään erityistä, minä vaan kuuntelisin tuon puheen loppuun."
"Eipähän siinä nyt mitään erinomaista tuossa puheessa… Onhan Maija saanut lukea sanomalehdistä… Minä olen Tähden vuoksi niin levoton." Karja-Maijan kasvoille ilmestyi tyytymättömyyden ilme ja vastenmielisen näköisenä poistui hän joukosta. Rouva käänsi nyt rauhoittuneena ja harrastavan näköisenä kasvonsa puhujaan.
Vaan silloin: Parkumäen suurta sonnia kuletettiin poikki juhlakentän. Sonni mylvi ja mölysi, taluttajat huusivat ja melusivat. Koko yleisö kääntyi katsomaan ja jäi ihailemaan sonnin väkevää ruumista ja runtevia liikkeitä…
Visulainen korotti ääntään huutavan ääneksi, mutta se vavahti kun huomasi, että suurin osa yleisöstä yhä pysyi selin häneen ja seurasi katsein, jopa askelinkin uljasta sonnia. Sana takertui hänen kurkkuunsa… Lavan ympärillä on muutamia ikämiehiä ja nuorukaisia, jotka harrastuksella ovat puhetta seuranneet. Niistä yksi toisensa jälkeen nyt kärsimättömänä katseensa kääntää tuonne ihmisjoukkoon, jonka huomion sonni on niin täydellisesti vetänyt pois puhujasta ja hetken tapahtumista…