"Priita-Maija laski minut kotiin kello 3:lta, kun saatiin pyykki valmiiksi ja… ja… kun nuo rukiin vähät pyrkivät varisemaan peltoon."
Pehtori pysyi yhä äänettömänä.
Vaimo astui pelokkaana askeleen tupaa kohti, mutta pysähtyi sanomaan:
"On oikein paha, kun ei ole vieraalle tällä kertaa minkäänlaista suunavausta."
Huomattava pilvi laskeusi pehtorin otsalle.
"Vai Priita-Maijako siellä nyt komentaa!" hän puoliääneen huudahti.
"Eei suinkaan, mutta…"
Pehtori nousi, kutsui koirat ja lähti uudestaan metsään.
"Mitähän jumalan nimessä tästä tulee?" huokasi vaimo ja palasi takaisin leikkuumaalle, jossa ruis rapisten varisi tähkäpäistä peltoon.
* * * * *