"Mahtaneeko tullakaan mitään siitä isosta maanjaosta?"
Vaimo säpsähti, mutta miehen suu meni salaperäiseen, odottavaan hymyyn. Näki, että tähän kysymykseen sulkeutui kokonaan hänen nykyinen ajatuspiirinsä.
"Ei tule, hyvä mies. Ja toivoisitteko tekin todella…" Hän alkoi jutella lämpimästi ja istahti tolpalle.
Mutta kun vieraat menivät, räjähti Pekka leveään nauruun:
"Hätäpä niillä näyttää olevan, noilla… Eipä vaan taidakaan olla niin tyhjää juttua, se maanjakojuttu."
Kesällä, muutamana sunnuntaipäivänä oli kartanon alustalaisia varten hommattu oikein suuret juhlat. Torpparit oli käyty kutsumassa, erikseen joka huonekunta. Ne tulivat, katselivat ja kuultelivat silmät ympyriäisinä. Ja kun muuan puhe oli pidetty, puri Pekka lisää ryssänlehtiä suuhunsa ja sanoi Simunalle:
"Kyllä ne vaan osaavat saarnata."
"Hätäkö näiden on osata, kun kaiken ikänsä kouluja käyvät."
Se jäi siihen.
Kello läheni 11:sta ja juhla lopetettiin. Käsi tukan rajassa läheni
Pekka muuatta torpparia ja kysäsi: