"Ei se kelpaa, että kotieläimet tuolla tavalla juoksevat, voi mennä jalka poikki, pää halki, tahi saattaisi joku hidasliikkeisempi elukka jalkoihinkin joutua. Ja sitäpaitsi on se liian nopeata eteenpäin menoa."
"Setä, pane hänelle aasi holhoojaksi", kehoitti kettu, joka tavallisuuden mukaan oli karhulla adjutanttina.
"Se saattaisi olla tarpeeksi vakavaluontoinen siihen virkaan."
"Olisipa hyvinkin", kehui kettu, jonka kieli roikkui suusta lerpallaan siinä kun se syrjittäin, lurjusmaisesti katseli setänsä totista naamaa.
Karhu tuijotti nyrpeän näköisenä suoraan eteensä ja virkkoi:
"En viitsi sitä asiaa niin paljon ajatella. Se nyt on vaan estettävä tuo hevosen tavaton juoksu ja kopea käytös. Sellaista en minä kärsi!"
"Saanko minä toimittaa asian, setä?"
"Saat."
Kettu juoksi aasin luokse:
"Tomppeli!" huusi tälle korvaan.