"Niin, mutta se pitäisi heille huomauttaa."
"Niinpä kyllä. Mutta eivät he huomauttajaa usko, enempää kuin köyhätkään, ennen kuin oppivat huomauttajaa rakastamaan."
He tulivat ulos. Yksi sanoi:
"Uskoivathan he ennen setä Penttistä."
"Kun hän oli rikas…"
"Mutta me emme uskoneet."
"Vaan nyt uskomme."
"Kun hänkin on köyhä."
He menivät hiljaa pois. Kaiken epäselvän poistamiseksi katsoi yksi tarpeelliseksi sanoa vielä:
"Hän on hyvä mies — kuitenkin, tuo setä Penttinen."