Juuso ei vastaillut mitään, hän katseli vain Kippistä, joka siinä hoippasi hänen edessään likasena ja lakki silmillä, toisessa jalassa kenkä ja toisessa kalossi ja hänen ajatuksensa kulkivat aivan toisia teitä. Hän laski koko ajan mielessään, mihin Heikki milloinkin oli ennättänyt; nyt hän on saattanut morsiamensa tämän kotiin ja lähtee nyt sieltä palaamaan asuntoonsa…
Vaan Kippis puhua porisi koko ajan seuraten hänen askeleitaan ja aina sekaan rämähtäen nauramaan.
— Sinä katselet minun vormuani, hehe! no, tässä minun ammatissani se ei ole niin määrässä ja kesäaikana on terveellistäkin liikkua vähän vilposemmassa puvussa. Minä olen näet vaihtanut ammattia sitten viime näkemän, ei siitä afäärimiehenä olostakaan ole, siinä jääpi maksuja maksamatta ja se on läpeensä sellaista hienosta vehkeilyä. Tässä nykyisessä ammatissani — täällä sataman partaalla — sitä tosin tuntee hartioissaan, mitä tekee, mutta siinä saapi maksun puhtaassa rahassa, milloin enemmän, milloin vähemmin…
Juuso tuli jo levottomaksi, ojensi kättään ja toivotti hyvää yötä.
— Niin, nukkumaan tästä olin minäkin lähdössä, kiipeän tuonne vuorelle Tähtitornin juurelle, se on ylempänä aina vähän lämpimämpi. Mutta mihin sinä sinnepäin keskellä yötä, Kaivopuistossahan sinä asut? Vai oletko muuttanut? No on sinua vetelystä, kun noin väleen menetit kultalintusi, jonka sulle hommasin suurella vaivalla. Mikä sinusta nyt tulee? Sinähän olet huono taloudenhoitaja sinäkin, peijakas soi, kun et vain laita niin, että meistä tulee ammattikilpailijat…
Jo oli Juuso lähtenyt edelle kävelemään päästäkseen hänestä vapaaksi, vain Kippis ehätti vielä hänen jälkeensä jutellen:
— Odotahan nyt, mihin sulla sellainen kiire. Kyllähän minulla tämä ammatti hyvä on, mutta siinä joutuu toisinaan hampaat naulaan. Olisiko sulla antaa joku pieni hopeasirpale, että aamulla voisin kehasta eineen aikana toriämmälle?
Rahaa, niin oli kai sitä Juusolla vielä kipene. Hän tyhjensi liivintaskunsa anojan kouraan:
— Tuossa on, juo onneksesi.
— Juo! — juonkinhan minä, hitto soi, sinähän olet ruhtinaallisen jalomielinen, juon sinunkin onneksesi ja maksan takasin sitten kun seistään rinnakkain laiturin reunalla…