— Hm, se on nyt erityinen asia, josta kannattaa puhua pitemmältäkin.
Näetkös, aika ja olosuhteet vaativat aina omaa menettelyään.
— Vaan minä en ymmärrä sellaisten sotalaulujen tarpeellisuutta…
— Niin, sinä et ymmärrä. Vaan puhutaan siitä joskus erikseen, mulla on nyt juuri vähän kiireitä. Mutta esim. lauvantai-iltana toivon jo, että saamme joutilaampina keskustella.
— Hyvä, sillä jonkunlainen suoritus on tässä tarpeellinen.
— On kyllä, selitän sulle sitten kantamme, — sinä olet liian kauan pysynyt meidän politiikastamme poissa, sairaana ensin ja nyt vuoden ulkomailla. Sinä teit pitkän häämatkan; kuinka Hilda sen jälkeen jaksaa? Ja — onneksi! — teillähän kuuluu perhettä lisääntyneenkin.
— Onhan sitä, käy joskus katsomassa poikaa.
— Kiitos, kunhan tästä ehditään. Sitten saan myöskin kuulla lähemmin tuumistasi — sinä annat tunteja koulussa, näen minä. Mutta hyvästi nyt tällä kertaa.
Juuso oli jo kevätkesällä saapunut ulkomailta pitkältä hääretkeltään. Lähes vuoden olikin hän ollut kotimaasta poissa, poissa koko tuon virkeän, valtiollisten kysymysten ja uusien tuumiensa vuoksi niin tärkeän valtiopäivätalven, eikähän ollut siis aivan kummakaan, jos häneltä joissakin yksityiskohdissa joitakuita ajan vaatimia suunnanmuutoksia oli jäänytkin huomaamatta ja käsittämättä. Olihan hän halunnutkin olla syrjässä kaikista hetkellisistä puoluekiistoista, vaihtelevista virtauksista ja mielipiteiden vivahduksista ja hän oli kaukaisena, intohimottomana tarkastajana niitä ainoastaan sanomalehdistä seurannut ja ensi aluksi siitä sanomattomasti nauttinut. Jumalankiitos, etteivät ne enää kuuluneet häneen! Vaan vähitellen oli hän niistä taas vilkastunut ja seurannut niitä suuremmalla kiinnolla. Nuo kotoiset riennot ja suunnat näyttivät yhä enemmän poikkeavan siltä tieltä, jota hän alkujaan oli suunnitelmaksi ajatellut, aatteellisten rientojen alalta jouduttiin yhä enemmän henkilöllisiin harrastuksiin. Ja niinpä oli käynyt kuten Vilho-vainaja oli ennustanut: hän ei malttanut pysyä vieraana noille kotimaan rakkaille riennoille; ennen pitkää voitti hänet vastustamaton halu taas suoranaisesti puuttua niihin ja selittää omat eroavat mielipiteensä.
Se halu tuli varsinkin niiden äkäisten äkkikäänteiden johdosta, joita hänen omassa lempilapsessaan »Kyntäjässä» oli ruvennut näkymään; ne olivat taas nostaneet hänen intonsa lähteä puolustamaan niitä vanhoja näkökantoja ja periaatteita, joita he Vilhon kanssa aluksi olivat yrityksellään koettaneet toteuttaa. Ei noin, oli hän ajatellut, ei tuota toraista ääntä, ei haukkumasanoja eikä tuota keinotekoista politikoitsemista, jonka tarkoitus ei tunnu puhtaalta ja joka vain ärsyttää intohimoja. Enemmän sydäntä, enemmän rakkautta työhön… Ja silloin hän oli kirjoittanut ensimmäisen kirjoituksensa »Kyntäjään» samalla selitellen Heikille yksityisesti vaikuttimensa. Tätä kirjoitusta ei painettu lehteen, jossa vain jatkettiin samaan suuntaan. Juusoa se kiukutti: noinhan riistetään nuorisolta sen viimeisetkin ihanteet ja tehdään siitäkin pelkkä kylmä välikappale tuon suuren tekopolitiikan koneistossa. Ja Juuso kirjoitti toisen kirjoituksen, vielä äkäsemmän; sanoi siinä suoraan, että nuorisolehden ei ole tarvis pauhata siitä, ketkä pyrkivät ja ketkä pääsevät valtaan milläkin taholla ja hän uskalsi väittää, että itse tuo valta on vaarallista tavaraa, se sokasee miehensä, tekee tunteettomaksi ja karkottaa kaikki ylevämmät pyrinnöt…
Sitäkään ei painettu. Juuso odotti ja kiukustui; toisin ajoin hän hillitsi mielensä, muisti, että hänhän oli päättänyt vetäytyä syrjään noista kaikista puolueriidoista, mutta taas toisin ajoin hän muisti, miten innokkaasti Vilho oli kehottanut häntä vointinsa mukaan taistelemaan heidän alkuperäisten, puhtaiden aatteidensa pohjalla. Ja hän päätti vielä kerran kotiin tultuaan koettaa, päätti lausua suoran sanan, vaikka se sitten olisikin hänen jäähyväissanansa. Vilhon muistokin jo vaati jonkunlaista ainakin loppusuoritusta, — sitten menköön kaikki, hän antaa mahtajain hallita. Tämä päätös oli hänellä koko ajan kotiin tultuaan ollut mielessään, vaan hän ei ollut tavannut Heikkiä, joka oleskeli maalla ja itseltään oli hänellä mennyt syyskausi kotia perustellessaan ja kuntoon pannessaan.