Vaan nyt hän tahtoi pitää asian lämpimänä, hän tahtoi pakottaa Heikin antamaan jonkunlaisen tilityksen menettelystään, jonka pohjimmaiset vaikuttimet hän kyllä aavisti.
Näissä päättävissä mietteissään laskeusi Juuso alas kaupungista satamakadulle, kävelläkseen kotiinsa Kaivopuistoon. Silloin yhytti hän toisen vanhan tuttavan. Ohikulkiessa nykäsi näet muuan mies, jota hän ei ollut huomannutkaan, häntä rutosti käsivarresta ja huudahti:
— Ka, etkö tunne vanhaa puhemiestäsi?
Juuso katsoi, niin, tunsihan hän nyt, Kippishän se oli, vaikka se nyt esiintyi hiukan hullunkurisessa asussa. Hänellä oli yllään pitkäliepeinen takki, joka silminnähtävästi ei ollut häntä varten alkujaan tehty, ja hän kantoi kesäpalttoota käsivarrellaan, vaikka oli sangen viileä syyspäivä. Kippis huomasi, että Juuso sitä tarkasti ja selitti puheen aluksi:
— Niin, näetkös, tämä uskollinen palvelija kävi jo siksi ahtaaksi, että se kerran haleta rapsahti selästä. Semmoisena sitä ei juuri ilkeä päällään pitää, mutta onhan tuo sentään komeampi kun se on mukana.
Juuso käänsi puheen toisaalle ja kyseli miten Kippiksen lukujen ja muiden hommien laita oli. Tämä oli kuten ainakin hyvin repäsevällä tuulella — hengitys haiskahti aamuryypyltä — ja hän selitti varsin suruttomasti:
— Lukujen, tietysti niiden laita on hyvä, ne ovat jo ohi. Kun lukee kahdeksankin vuotta yliopistossa niinkuin minä, niin siinä jo rupeavat kirjatkin happanemaan. Minä heitin ne hiiteen, — taikka, toisin sanoen, ne menivät itse. Ja sen sijaan rupesin afäärimieheksi, — kuule, vakuutappas henkesi minun yhtiössä, se on huokein, varmin ja edullisin maailmassa. — Vaan entä sinä, sinä mahdat nyt elää niinkuin sulassa voissa, onnellasi ei ole rajaa eikä aitaa.
— Niin, eihän mulla nyt ole valittamista.
— Valittamista, — eipä pitäisi olla. Mutta tiukalle siinä piti ottaa, ennenkuin sinut sai tarttumaan kiini siihen onnensakaraasi. Muistatko tuota yötä kuopassa, jolloin minun täytyi panna kaiken supliikkini liikkeelle, voittaakseni sinun uppiniskaisen vastahakoisuutesi ja sinä vain huusit että »mene pois saatana!» ja uhkasit hautautua alimmaksi suoportaaksi. Mutta minä sinut väkisinkin kiskoin suosta. Nyt näet itse kuinka sentään on makeata elää…
— Muistan hyvin sen illan, olin silloin erittäin synkällä mielellä.