Nuo valitukset ja talonpoikain vaatimus, että Kristerin olisi ryhdyttävä suojelemaan hämäläisten oikeuksia, ne suututtivat nähtävästi alunpitäen entisestään ärtyisellä päällä olevan vanhuksen, sillä jo Sipin puhuessa viskeli hän villaisiaan vähemmäksi päältään ja niiden alta ilmestyi pieni äijä, jonka eleet olivat kiukkuiset ja terävät. Vielä ei ollut Sipi sanottavaansa lopettanut, kun Krister kääntyi oveen päin nojatuolissaan ja iski katseensa talonpoikiin, virkkaen:
— Mikä tuhma bundte geschihte teillä on juteltavananne! Sano lyhyesti: kuka olet ja kuka sinut tänne lähetti?
Sen hän lausui huonolla suomenkielellä, sillä Krister Niilonpoika Vaasa ei ollut pitkän oleskelunsa aikana Viipurissa kansan kieltä edes auttavasti oppinut ja hän sekoitti aina puheeseensa viipurilaiseen malliin kaikki ne kolme kieltä, ruotsin, saksan ja suomen, joita siellä rinnakkain viljeltiin. Hämmästynyt talonpoika, joka luuli kylläkin selvästi puhuneensa, ojensi Kristerille valituskirjansa, ilmoittaen, että he olivat Hämeen talonpoikain asialla.
Mutta Krister-herra ei välittänytkään heidän asiastaan tarkempaa selkoa ottaa. Hän rupesi puhumaan:
— Te talonpojat olette kaikki yhtä uppiniskaista joukkoa, das ist dasselbe, oletteko hämäläisiä vaiko karjalaisia. Ette tahdo verojanne maksaa, vaan tappelette milloin ruunua vastaan, milloin keskenänne, ja sitten te tulette valittamaan, — minä olen jo kyllästynyt tähän katzenjammeriin!
Sipi luuli ukon sittenkin ymmärtäneen heidän asiansa väärin ja virkkoi:
— Emmehän nyt veroista valita, emme pyydä muuta, kuin että saisimme saloillamme rauhassa elinkeinoamme harjoittaa ja että takamaiden rajat selviksi määrättäisiin.
— Hä — kivahti ukko — pitäisikö minun tästä lähteä teidän sumpmarkeille rajoja käymään sen vuoksi, että ette voi siellä sovinnossa elää! Ja mitä rajoja siellä tarvitaan! Erämaat ovat ruunun omia, kiittäkää onneanne, että saatte siellä kalastella, te niinkuin savolaisetkin. Jos ette osaa siellä siivolla liikkua, niin tapelkaa, ryöstäkää ja polttakaa, se on, djeflar i mej, yhdentekevää meille!
Hän kääntyi jo selin Hämeen miehiin, ikäänkuin siten heille ilmoittaakseen, että sillä vastauksella heidän on lähdettävä. Mutta pitkän matkan kulkeneet miehet, jotka niin kauan olivat odottaneet pääsöä linnanherran puheille, eivät niin vähään tyytyneet. Sipi virkkoi rauhallisesti:
— Savolaiset, jotka ovat maillemme hyökänneet, kuuluvat tähän käskynhaltijakuntaan, siksi odotamme täältä apua.