— Eikö lasketa Heinoa teiniksi kouluun, koska hänellä näkyy hyvä halu olevan?
Mutta vihaisesti pöydän päässä istuva isä-Tuomas silloin vieraaseensa päin kääntyi ja ärähti:
— Ei! Ja jos te käytte semmoisia juttuja hänen päähänsä ajamaan, niin väleen suoriatte taipaleelle tästä talosta!
Mutta toinen teini, Paavali, jossa oli jo paljon papin alkua, virkkoi siihen isännälle melkein kiivastuen:
— Mikäs häpeä se olisi, jos pojasta pappi tehtäisiin?
— Pappiko, sanoit, — herra! huudahti isä.
— Niin, miksei pappi tai ruunun mies, — sitä tietä sinne kiivetään.
Heinolla on pää terävä, pian hän latinat oppii.
Niin leperteli taas Pietari-teini, Heinon korvien yhä enemmän kuumetessa. Mutta silloin kävi Tuomas-isän niska taas punoittamaan, hänen leukansa väkätti vähän aikaa ja sitten tulivat sanat:
— Jo olette te maailmankiertäjät tarpeeksi tässä talossa virkailleet, jo joudatte taipaleelle. Tämän talon poikia ei herroiksi opeteta eikä siitä asiasta toista kertaa puhuta enää tässä talossa, kun lienee minulla valta. Heino suorii viikatteineen heinänurmelle ja te laputatte matkoihinne, — saatte uskoa jo sillä sanalla!
Todeksi sen silloin ymmärsivät sekä Paavali että Pietari, ja vielä yötä vasten he läksivät astumaan vihaisen isännän tuvasta toiseen kylään. Mutta veräjälle kantoi heille Marketta-emäntä vielä eväiksi salaa juuston ja leivän, — jokaisesta teinialmusta oli kirkko luvannut jonkun päivän synninpäästön armeliaalle antajalle, sen tiesi hurskas emäntä.