* * * * *
Ukko ryyppäsi punssin lasistaan ja kaatoi uutta. Yö oli taaskin kulunut yli puolen, mutta ihme kyllä, aika ei ollut käynyt siksikään pitkäksi, ei ketään nuorista kuulijoista ollut haukotuttanut. Ja punssitilkkakin oli hyvin riittänyt, kun harvoin muistettiin lyhentää ryypyn-välejä. Oli istuttu ääneti ja kuunneltu. Jokainen tunsi, että eno oli kertonut toden tarinan, sillä vastoin tavallisuuttaan hän oli tullut kertoneeksi sen lämpimästi, vakavasti, paikoin oikein juhlallisesti.
— Mutta eihän se ollut niinkään itkettävä historia, selitti eno iloisemmalla äänellä, kun hänen nuoret ystävänsä eivät oikein tahtoneet päästä erilleen kertomuksen tunnelmasta. — Sehän oli vain tavallinen vanha juttu. Terveeksi sen päälle!
RUISKAHVI.
Pohjanmaalla se oli ensiksi syntynyt tuo aate ja sieltä mahtavana virtana vierinyt yli kaiken Suomen niemen.
Nimittäin ruiskahvi-aate.
Se oli vaikuttanut kaikkiin kansanluokkiin, voittanut alaa »syvissä riveissä» ja läpitunkenut nekin kerrokset, jotka pinnemmalla kelluvat. Luonnollisesti. Sillä uusilla aatteilla on aina vastustamaton, mukaansa tempaava voima.
Ja nyt se oli päivän polttavana kysymyksenä puheessa ja käytännössä
Ahmaistenkin kirkolla.
Siellä oli tuota aatetta ensiksi ruvennut käytäntöön panemaan kansakoulunopettajan rouva, sitten sitä oli — koetteeksi vain — yritetty lukkarissa ja siltavoudissa, ja sen jälkeen oli siihen ryhdytty muutamissa isommissa taloissa, joissa jo oltiin toisista siksi edellä, että niissä saattoi huoletta käydä uusiin rientoihin käsiksi, — välipä tästä, jos muut pienemmät vähän veistelivätkin.
Mutta vauhtinsa sai Ahmaisissa ruiskahviliike vasta, kun sitä tunnetulla innollaan ja taidollaan rupesi ajamaan valtiopäivämies, esitellen tämän liikkeen syvempää, jalompaa, suorastaan isänmaallista tarkoitusta, jonka eteen kyllä ansaitsee panna sekä voimia että uhrauksia. Väsymätön hän oli kehoittamaan ja kertomaan — hän oli aina väsymätön puhuessaan köyhän kansansa eduksi —, ja hänen menestyksensä olikin suuri, kun häntä vielä kansakoulunopettaja kannatti kaikilla apuneuvoilla, joita tieto antaa. — Kohta keitettiin niinhyvin nimismiehessä ja henkikirjurissa kuin melkein kaikissa kirkonkylän pikkutaloissa ja mökeissä pelkkää ruista.