— Ei se meille näy sopivan, eikä sitä valittuakaan tunnu löytyvän.
— Mitäpä hänestä niin paljon valitsee. Ottaa porauttaa yht'äkkiä — siinä se temppu.
— Niinhän se tuntuisi, mutta…
— Mutta mitä? Ottaa eukon mistä saapi.
— Aivan oudon, tuntematta ja rakastamatta häntä. Niinkö?
— Niin, miksei? — Niinhän ne meikäläisetkin tekevät.
— Ja hyvin menestyvät rakkaudettakin?
— Hyvin. Vielä siihen mitä rakkautta…!
Jehu istui kätkyen laidalla ja hypitti hymysuin käsiensä välissä tervettä poikaansa.
Onnellinen hän oli, ja hän tunsi sen täydelleen.