Nyt oli hän jo ovella, — siinähän sitä vielä piti seisoa ja soittaa, helistellä. Ja nyt piika peeteli ei tule avaamaankaan … painaapa häntä toisen kerran, oikein emäheläyksen… Ka jo, jo tulee toljana, ka, nyt ei löydä avainta…
— Onko täällä herrasväki kotona?
— Eivät ole.
No nyt sen päätti. Siinä hän nyt seisoi, ja piika hoppuili ovea sulkeakseen, kun kylmä, raaka ilma vastaan tunki.
— Missä ne ovat? Eikö ne tulekaan?
— Vasta lähtivät.
— Eikä ketään kotona?
— Ei muita kuin Alma neiti, hänkin vähän sairaana.
Ähäs, jopa kerran nykäisi sittenkin. Alma yksin. — Liekö pahastikin sairaana. Pistäyn vähän sisälle … asiatani ajamaan … lämmittelemään hetkeksi.
Sisälle meni Eero, ja suloisesti sieltä lämmin lehahti vastaan; piika jäi ovea sulkemaan ja katseli vähän kieroon tuota väkisin pakkautujaa, jotta tuopa vasta tollo lie. — Saattoihan se olla hiukan tukkeumisen näköistä, arveli Eerokin takkia riisuessaan, mutta mikäpä siihen ilmaan … ja kun puhettakin oli ollut, kyllähän Alma tiesi…