* * * * *
Se hyökkäys jäi kuitenkin tuloksettomaksi. Pähkinälinna sai tosin sinä yönä kestää tavattoman kuuman pommituksen ja sen maanpuoleiset muurit runneltuivat sangen pahasti. Mutta linnan taitava ja nokkela päällikkö, ruhtinas Golovin, ehti kuitenkin järjestää väkensä niin ajoissa ja niin tarmokkaaseen puolustukseen, ettei aiotusta väkirynnäköstä linnaan voinut tällä kertaa tulla mitään. Aamun valjettua oli rynnäkkö keskeytettävä; vain harvakseen jatkettiin päivän mittaan pommitusta. Sen verran oli kuitenkin tällä yöllisellä liikkeellä saavutettu, että nyt voitiin uusista pattereista pommittaa linnaa maan puoleltakin, joten puolustajain täytyi jakaa väkensä useille tahoille ja siten kestää yhä tiukempaa ja rasittavampaa piiritystä.
Suomalaisen sotajoukon päällikköjen oli ryhdyttävä uusiin neuvotteluihin linnan valloittamiseksi ja suunniteltava uusia toimenpiteitä retkensä edistämiseksi. Ja heillä oli, huolimatta kuninkaan hämmentävistä määräyksistä, edelleen hyvät onnistumisen toiveet; heidän intonsa oli tulinen, heidän tarmonsa taittumaton ja sillä he sähköttivät joukkonsakin. He käsittivät kunniavelvollisuudekseen toteuttaa sen, mitä varten he olivat retkelle lähteneet. Siksi he hyvässä yhteishengessä herkeämättä ponnistelivat, kaikki vakuutettuina siitä, että päivän, parin perästä olisi "pähkinä" heidän.
X
Mutta parin päivän perästä tuli piiritysjoukolle uusi sanoma kuninkaalta ja se taittoi kerralla kaikki heidän toiveensa, murskasi heidän intonsa ja vei heiltä toimintamahdollisuuden. Kustaa Vaasa käski näet sotaväkensä heti ja vähintäkään vikuroimatta keskeyttää Pähkinälinnan piiritystyöt ja palata Inkeristä viipymättä takaisin Viipuriin.
Se oli ratkaiseva isku. Käsky oli ehdoton. Sitä paremmin tehostaakseen oli kuningas vielä sen viejäksi lähettänyt toisen lankomiehensä, Steen Leijonhufvudin, jonka tuli valvoa, että annettuja ohjeita noudatetaan.
— Mitä tämä merkitsee? kysyivät sotaherrat hölmistyneinä, jopa vallan turtuneina toisiltaan.
— Ettäkö kaikki olisi jätettävä kesken, uhrattava nykyiset saavutukset, lopetettava retki alkuunsa — mitä tässä on mieltä?
— Pidetäänkö meitä narreina, olemmehan juuri menestyksen kynnyksellä! Millä olemme ansainneet tällaisen nöyryytyksen.
Näitä kysymyksiä ja paljon muita sateli närkästyneiden sotaherrain joukosta; heidän oli nyt vaikea pysyä alallaan ja olla niskoittelematta. Ylhäisen neuvoksen oli kuitenkin käsketty perustellakin määräystään ja hän tekikin sen kohta lyhyesti ja virallisesti: