— Miksei tällä piispalla ole sotaväkeä? ihmeteltiin väkijoukossa.
— Ei saa olla, selitti tietäväinen luutamies. — Uusi kuningas ei salli piispojen pitää aseväkeä eikä linnoja, siksipä kuninkaan vouti nyt Kuusistossakin isännöi…
Mutta jonkinlaisen uskonnollisen vaikutuksen teki kuitenkin tuo ratsastava pappissaattue, johon kuului kokonainen lauma kanunkeja, kuoripappeja ja kappalaisia ja jonka keskessä pyhimyslippua kantoi mestari Gasparus, jäntevä, varmannäköinen mies. Pitkä oli se pyhiinvaeltajain jono, joka jalkaisin seurasi pappeja savisella tiellä. Siinä oli kirjavanaan miehiä ja naisia, kansaa kaikenkarvaista, enimmäkseen kumminkin köyhää väkeä. Pyhiinvaeltajille oli näet tuomiokirkon puolesta varattu eväät ja särpimet, perillä oli heillä kestit talonpoikain luona ja kaikille oli sitäpaitsi luvattu 40 päivän synninpäästö, — siksi oli Turun koko se joutoväki, joka muutenkin eli kirkon almuista, lähtenyt pappien mukana Rengon juhlille. Näiden toivioretkeilijäin joukossa asteli useita munkkeja, ja heidän perässään tuli saattue Naantalin nunniakin pitkissä vaipoissaan, joissa sydämen kohdalla oli punainen risti, ja mustissa hunnuissaan, joissa päälaella oli viisi punaista täplää — Vapahtajan viisi haavaa.
Jälkijoukon pyhiinvaeltajat pysähtyivät kadunkulmissa tuokioksi tuttaviaan puhuttelemaan ja kertoivat kyselijöille:
— Hyvät oli juhlat, hyvät juhlasyömingitkin.
— Ja mikäs tuo merkki on, joka kaikkien kaulassa riippuu, — kas, onhan siinä pyhän Jaakopin kuva!
— Se onkin kuitti siitä, että on Jaakon alttarilla käyty ja synninpäästö saatu.
— Synnittöminä nyt siis palaatte?
— Ainakin kuukauden päiviksi!
Kysymyksistä soi hiukan epäilystä, ja vastauksista puuttui vakuuttavaa hartautta. Mutta saattue eteni torille, jossa suljettujen kivipuotien luona jo olivat vastassa kaupunkiin jääneet kanungit arkkiteini Hannus Pietarinpojan johdolla, — hänpä ei, itseään säästävänä miehenä, ollut lähtenyt tälle vaivalloiselle retkelle. Yhä taajenevan väkijoukon keskitse eteni saattue liputettua "kirkollista tietä" myöten tuomiokirkolle asti, jonka väljät ovet olivat sepposelälleen avatut.