— Miksi ne tänään niin aikaseen ajelevat? kysyi Hannu Kultaseppä, kumartuen kivipuotinsa aukosta viereiseen myymälään päin.
— Ne tulevat nyt vasta Rengon juhlilta, kertoi Härkä-Heikki, joka aina oli asioista selvillä. — Yökauden ovat he juoneet Lehtisten kartanossa, Hannuksen pidoissa, siitä ovat he nyt niin hurjalla päällä.
— Ovatpa ne olleet oikeat pyhimyspidot! Mutta mikseivät he nyt edes mene nukkumaan?
— Herrat ovat nyt muka tarkastavinaan, miten aseväen värväys luonnistaa linnannihdeiltä, kertoi Heikki edelleen. — Mutta enin asiata niillä näkyy kuitenkin olevan tuonne kiltankellariin. Kuuletko, siellä he taas ovelle koputtavat!
Muita myöhemmin saapuivat Lehtisten pidoista aamu-usvaista Kirkkokatua myöten käsikynkässä kävellen Klaus-kirjuri ja linnanpappi, herra Tuomas, jotka hupaisasti rallattivat ja huojuen mittelivät kadun leveyttä. He hoipertelivat sulimmassa sovinnossa torin kivipuotien ohitse, mutta yhtäkkiä heillä syntyi riita, joka heidät pysäytti: He jäivät erimielisiksi siitä, oliko se pidoissa puheina ollut polttorovio, missä maahan tuodut kerettiläiskirjat olivat poltettavat, rakennettava raatihuoneen kaakinpuun edustalle vaiko kirkon luo, missä oli tapana ruoskia noitia. Selvittämään tämän välinsä istahtivat he hirsikasalle torin laitaan.
Siinä vieressä teki pari linnannihtiä juuri värväyskauppoja muutamain Rengon juhlilta eilen palanneiden joutomiesten, kantajain ja työttömäin sällien kanssa, joita he koettivat houkutella antautumaan iloiseen, huolettomaan huovielämään. Sällejä se tarjous viehättikin, mutta palkasta oli vielä kiistaa. Silloin sekaantui Klaus kirjuri kiistan ratkaisijaksi.
— Mitä palkoista mukisette, rehenteli hän värvättäville. — Meillä on oikeus ottaa sotaväkeen työttömät sällit ja muut joutolaiset ilmankin palkkaa, — ei muuta kuin marssitte vain Turun linnaan…
— Eipä niin kiirettä liene, väittivät sällit juopuneelle kirjurille — sovitaanpa ehdoista ensiksi…
— Ei mitään ehtoja, ylvästeli kirjuri. — Kas näin, tuotapikaa minä kirjoitan teidät sotaväkeen.
— Sinustapa ei olekaan nyt kirjoittajaksi, ivasivat sällit hoipertelevaa kirjuria.