— Sinua juuri etsin, Pietari. Tiedätkö, että prelaatit ovat pitäneet kokouksen ruumiinjuhlan jälkeen Kolmen kuninkaan kiltassa.
Jaakko puhui vilkkaasti, huomaamatta Pietarin hämmentynyttä katsetta.
Hän jatkoi ponteissaan:
— Hannus ei suinkaan ole luopunut juonistaan; paimenkirjeitä laatii Gasparus minkä ehtii ja isä Anselmus valmistaa säkkiveljiä saarnamatkoille. Tänään puhui heistä jo yksi Lähteenkorvan kaivolla…
— Arvaan heidän yrittelevän, vastasi Pietari innostumatta.
— Ja sinut aiotaan sittenkin saada kirkon pannaan. Prelaatit näet päättivät tilata tänne vihkipiispan, saman, joka on ollut Upsalassa, — hänen avullaan saatetaan erottamispäätös toimeen. Se on ovelasti harkittu juoni, paavin vahvistusta ei enää odoteta…
Torvenaan tulivat sanat kiihtyneen maisterin suusta. Ja kun Pietari yhä seisoi hänen edessään ikäänkuin ymmärtämättä noiden uutisten merkitystä, tiukkasi Jaakko:
— Mitä on meidän nyt tehtävä, sanopas!
— Niin, mitä nyt? Meidän on tietysti edelleen taisteltava, mutta ainoastaan totuuden aseilla.
— Taistelepas sitten, kun olet julistettu virkaheitoksi. Noista paavillisten juonista olisi heti kirjoitettava kuninkaalle!
Silloin Pietari hytkähti: