— Siinä oli Yläneen väkeä, Flemingejä ja Illejä. Minun onkin mentävä tuonne samaan taloon; olen sinne kutsuttu.
Mikko kiirehti Sillan mielestä, joka häntä torinreunaa pitkin saatteli, melkein tarpeettomasti askeleitaan. Eräs noista naisista oli varsinkin niin tuttavallisesti Mikkoa tervehtinyt, ettei Silta voinut olla siitä toverilleen mainitsematta. Tämä hymähti hiukan katkerasti:
— Varot, vanha epäilijä, ettei vain uudistuisi Hautasaaren tarina. Ei, ystäväni! Kun silloin lemmenverkkoon lankesin, tunsin sen rajattomaksi onnettomuudekseni ja viheliäisyydekseni. Jos vielä verkkoon joutuisin, käsittäisin sen ehkä pelastuksekseni, — ehkäpä se ratkaisisikin kaikki!
— Sinä tahdot olla ennenkaikkea ihminen, lausui Silta, nyt yhä paremmin ymmärtäen toverinsa.
— Luulen, että se on kutsumuksista korkein, vastasi Mikko, kiiruhtaen Saunakadunportista sisään.
Silta jatkoi, ystävästään erottuaan, yksinäistä vaellustaan, kävellen sokkeloisen luostarikorttelin läpi, jossa kankeajalkaiset vuohet olivat laitumella ruohokatoilla ja rikkatunkiot seinänvierustoilla lemahtelivat. Hän jatkoi yhäti yksinäisiä, harmajia mietelmiään: Mikko ystävä kykenee tekemään rohkeita, varmoja päätöksiä ja, taisteltuaan ja kärsittyään, katkaisemaan ristiriitansa. Hän, Silta, vain ei kykene…
Rantakatu tuli vastaan ja sinne näkyivät nyt joutavat joukot sillalta tulvaavan…, kas, siinähän soluikin mereltä päin tuleva laiva kokkapurjeen avulla verkalleen jokea ylöspäin, suuntautuen Mustos-porvarin suureen aittalaituriin. Sitä riensivät ihmiset vastaanottamaan, ja Silta laskeutui tietysti toisten mukana laiturille, — olihan merkkitapaus aina, kun Turkuun saapui laiva.
Pian vinkui ankkurivitja ja laiva pysähtyi. Ranta-aitan kupeelta katseli Silta, kuinka laivan peräpuolta vivuttiin laituriin, jollaikaa jo ensimmäiset tervehdykset laivan ja rannan välillä huudettiin. Tukholmasta kuului laiva tulevan… rauha on maassa…, Taalain kapina on asettunut, vehkeilevät piispat ovat vangitut… Mutta merellä liikkuu taas Norbyn aluksia. Ahvenanmaalla oli kauhu ollut suuri, sillä kaksi juutinlaivaa oli siellä äsken käynyt ryöstämässä; pelolla oli loppumatka purjehdittu…
Tällaisia uutisia laivasta kerrottiin, ja kauhulla kuunteli väkijoukko noita viestejä juuttien lähentelemisestä. Mutta vielä kuuli Silta hiljaisen kuiskeen väkijoukossa:
— Arkkipiispa kuuluu olevan laivassa mukana.