Taaskin äsken olivat juutit ryöstäneet erään turkulaisen laivan, vaikkei se pyrkinytkään Rääveliä edemmäs, niin kertoivat koossaolevat porvarit. Useimmat Turun laivat eivät senvuoksi olleet tänä suvena merelle lähteneetkään, happanevat vain satamassa. Toisten porvarien oli jo täytynyt sulkea luukkupuotinsakin.
— Pitäisi tässä siis jotakin yrittää, virkkoi Hannu-porvari, vetäen esille hihansa alle kätkemänsä paperin.
— Niin, ehkä laitamme nyt sen kauppakirjan lopullisesti valmiiksi, virkkoi hiukan kärsimättömänä tuo pöydän takana istuva vieras, tarjoten Hannulle hanhensulkaa. Hannu katsoi silloin asiakseen hiukan selittää Pietarille:
— Tämä Luukas on meille antanut hyvän neuvon…, vaikka se on kyllä vielä vähän salainen asia.
Vieras iski Hannulle pöydän takaa varoittavasti silmää ja viittasi maltitonna sormellaan, mihin hänen olisi puumerkkinsä pistettävä. Mutta Hannu Kultaseppä, jolla jo oli sulka kädessään, oli tottunut pitämään Pietaria luotettavana miehenä ja otti noista silmäniskuista huolimatta tälle vielä tarkemmin kertoakseen, mistä oli kysymys.
Tarkoitus oli pyrkiä edes sellaisiin siedettäviin oloihin, joissa elivät eräät toiset Itämeren kaupungit, ne kun olivat tehneet sopimuksen Sören Norbyn kanssa, saadakseen vapaasti merillä purjehtia. Maksoivat vähän Sörenille, joka siitä oli antanut heille vapaapassin, — kenellä sellainen oli, sen laskivat merillä isännöivät juutit hätyyttämättä menemään. Nyt oli tämä asiamies tehnyt Norbyn puolesta Turun porvareille samanlaisen tarjouksen.
— Että siis hänelle veron maksatte? kyseli Pietari.
— Ei edes veroakaan ole tarvis maksaa, selitti Härkä-Heikki hyvillään. — Tehdään vain tällainen sopimuskirja…
— Millainen…?
Hannu Kultaseppä ojensi nyt Pietarille pergamentin, jonka alle Erik Skalm ja Härkä-Heikki jo olivat piirtäneet puumerkkinsä ja johon Hannu juuri oli panemaisillaan variksenjalkansa. Pietari katsoi: Se oli tanskaksi kirjoitettu sopimus, ja siinä takasi todellakin Sören Norby Turun porvareille vapaan purjehdusoikeuden koko Itämerellä, lupasipa heidän laivojaan kaikilta ahdistajilta puolustaakin, ehdolla, että porvarit tunnustavat Kristian-kuninkaan läänittäneen hänelle, Norbylle, Turun, Raaseporin, Hämeen ja Kokemäen linnat…