Muutenkin oli Pietarista jo tullut suvun kuuluisuus ja kunnia. Laiturilla, johon nyt oli keräytynyt rahvasta laivaa odottamaan, muisteltiin taaskin, miten Pietaria oli kerettiläisenä kartettu niihin aikoihin, jolloin hän vaimonsa kanssa ulkomailta palattuaan oli asettunut tuohon pikkutupaan. Nyt sitävastoin pitkänhuiskea Erik Skalmkin siellä kovalla äänellä kehui lankonsa ansioita ja antoi kaikkien ymmärtää, kuinka harras puhdistetun opin kannattaja hänkin jo oli. Tätä hetkeä varten oli hän tahallaan antanut laivansa odottaa Tukholmassa lankomiestään, sillä hän piti kunnianaan vastaanottaa hänet juuri omaan laituriinsa.
— Eihän sitä tiedä, vaikka se piispana palaisi sieltä kuninkaan kutsuista, niin oli hän kuiskannut vaimolleen, kun he neuvottelivat juhla-ateriasta. Muille hän ei siitä toivostaan toki hiiskunut, mutta hän tiesi siellä laiturillakin kaikkien juuri sitä kysymystä jännityksellä ajattelevan. Ja kun Pietari Särkilahti vihdoin astui laivasta maihin ja väkijoukon saattamana kuin juhlakulussa nousi törmälle, silloin poltteli kaikkien kieliä tuo sama suuri kysymys, jota ei kukaan kumminkaan vielä saanut esille aristelevilta huuliltaan.
Pihalta kutsui Erik Skalm lankomiehensä ja tämän saapuville tulleet ystävät tupaansa "hiukan huokaisemaan", ja Pietari astui sinne rauhallisena kuin ainakin, hiukan rasittuneena tosin merimatkan jälkeen, mutta ilman erityistä ilon tai pettymyksen ilmettä kasvoillaan. Rauhallisesti kertoi Pietari tavanmukaiset matkaterveisetkin.
— Rauha on siis maassa? kysyttiin palanneelta, niinkuin tapa vaati.
— Ja kuningas tervennä?
— Tervennä on, terveiset laittoi, vastaili Pietari.
— Hänet itsensä tapasit? kyseli Skalm melkein hengästyneenä. Sillä hän ei enää voinut hillitä hivuttavaa uteliaisuuttaan, joka oli kaikkien yhteinen. Ja kun oli istuttu ruokapöytään, missä hän asetti lankomiehensä kunniapaikalle viereensä, puhkesi hänestä melkein väkisin tuo kiusaava kysymys:
— Mitä siis kuningas sinusta tahtoi? Tekeekö hän sinusta piispan?
Nyt se oli lauennut. Malttamatta ruokiin tarttua odottivat kaikki juhlavieraan vastausta. Mutta Pietari naurahti ääneensä ystävänsä huolille:
— Minustako? Ei, lanko hyvä, ei minusta piispaa tullut! Turhan vaivan näit, jos siinä toivossa minulle valmistit nämä komeat kestit!