— Laiskottaako, virkahti perämies hymähtäen. — Teillä onkin molemmilla niin korkealla polvet, ettei jää airoille tilaa.
— Eikä ole kiirettäkään, vastasi toinen, hoikkasempi, sovittaen taas airoa venheeseen.
— Miksei ole kiire, Mikko, vastasi hänen vieressään istuva pappi. —
Pitäähän meidän toki ehtiä Laukkoon ainakin rääpiäisiin.
— Kiireempi on sinullakin, Pietari, Turkuun kuin Laukkoon.
Nuo alahangan soutajat, joiden mustat latuskalakit varjostivat venheen peräpuolen, olivat vartaloltaan toistensa näköiset: molemmat pitkänhuiskeat ja hoikkaluiset, niin että heidän oli todellakin vaikea pienessä venheessä saada tilaa pitkille koivilleen. He olivat sukulaismiehiä, mutta sitä ei voinut kasvoista nähdä. Toisella heistä, Pietarilla, joka ilmeisesti oli vanhempi, olivat kasvojenpiirteet kovat, ja hänen leukansa oli niin leveä, että sen luut pullistuivat ylös korvain alle. Suu oli hänellä suurenlainen, mutta huulet kapeat ja kuivat, — hän olisi ollut melkein synkännäköinen kasvoiltaan, ellei niiden ankaruutta olisi lieventänyt silmien eloisa, hyvänsuopa hymy. Toinen sitävastoin oli kaunis mies. Maisterilakki varjosti hienotekoisia, melkein naisekkaita kasvoja, ja hänen silmissään, jotka tarkkasivat tervalaidan kuvan taittumista veteen, näytti asuvan uinailijan surumielistä mietiskelyä.
— Niin, todella, Turkuun palaa jo mielemme, virkahti Pietari vakavammin. — Pianpa sinne nyt pääsemmekin, joskin mutkan kautta, pääsemme työhön ja taisteluun!
Punakaksi ahavoittunut perämies katseli kauas seläntakaista maisemaa, jossa kevään vehreys vasta heikosti mursi rannikon kylmän harmauden, eikä näyttänyt täysin yhtyvän toverinsa ikävään.
— Minuapa vetää kaipuu takaisin kotoiseen korpeen, virkkoi hän vihdoin. — Melkein kadun, etten sinne erämaille jäänyt.
— Mitäpä sinne olisit jäänyt, puhui Pietari, kääntyen vilkkaasti perämieheen päin. — Sysikorven pappilassahan näkyi vanha Varsa-Tuomas vielä elävän hyvin teerevänä.
— Olisi hän minut kappalaisekseen ottanut. Siellä saisin elää kotiheimoni keskuudessa ja elää rauhassa, — rakastan rauhaa.