Silta tunsi, että odottavasta parvesta joku häntä takaapäin tiukasti tarkasteli. Yhtäkkiä hän kääntyi ympäri ja seisoi vastakkain — Pietari Särkilahden kanssa. Tämä syöksyi toveriinsa syliksi ja huudahti:
— Terve, Silta, rauha kanssasi!
Ällistyneenä tuijotti Silta tervehtijään, jonka ruskeiksi päivettyneet, leveät kasvot iloisesti hymyilivät. Vasta kotvan kuluttua sai hän vastanneeksi:
— Todellako olet siinä sinä, Pietari, jota viime syksystä asti olen hävinneeksi surrut. Terve Turkuun! Mistä putoat yhtäkkiä tähän kroopin rannalle?
— Lyypekistä tulen jokseenkin suoraan, kertoi päivettynyt mies yhä ystävänsä kättä puristaen. — Tulin pormestari von Aakenin laivalla, jonka hän on hansalaisten avulla lunastanut juuteilta vapaaksi. Ja sinua juuri olen hakemassa.
Iloinen välähdys valaisi nyt lyhyemmän papin hidasilmeiset kasvot:
— Olet siis ollut Saksassa, mestari Martin luona?
— Häneltä tuon rohkaisevat terveiset sinulle ja meille kaikille, vastasi Pietari.
— Tulet vahvistuneena mieleltäsi, reippaana miehenä, päätteli Silta.
Ja Pietari myönsi päätään nyökäyttäen:
— Nyt vasta olen selvillä siitä, mitä on tehtävä, — mistä alotettava. Turkukin kai rupee taas elpymään.