— Mutta eihän kukaan kapitulin jäsen siihen ryhdy, vastasi Pietari, älyten heti, että arkkiteini nyt oli palannut vielä äskeistä ankarampana miehenä. — Sitäpaitsi se oli piispavainajankin tahto…
— Epäilen, tunsiko hän teidät silloin. Joka tapauksessa on teidän saatava hankkeellenne kapitulin vahvistus.
— Työhöni ryhdyn nyt kuitenkin, — keskeyttäköön sen kapituli sitten jos tahtoo, vastasi Pietari melkein uhmaten. Mutta aina yhtä kylmänä ja värähtämättömänä jatkoi Hannus:
— Palasin oikeastaan puhumaan teille toisesta asiasta: Nuo teidän saarnavuoronne Uuden kuorin edustalla eivät kuulu virkatehtäviinne.
— Ei, puhun siellä virattomasti, vastasi Pietari, voimatta pidättää hymähdystä. Mutta Hannus jatkoi kuivasti:
— Ne ovat nyt lopetettavat?
— Miksi?
— Siksi, että kirkko ei palvelustanne sillä paikalla tarvitse.
— Olenko siis puhunut jotakin väärää?
— Mitä olette puhunut, se kai aikoinaan tutkittanee sekin. Siihen en nyt puutu…