— Mutta kirkonmeno-ohjeita ei sovi syrjäyttää, niin käski tuomiorovasti sanoa.
— No, tulenpahan tästä…
Vanhan rovastin tervehdys hänet ikäänkuin velvoitti tottelemaan.
— Tänään ei työpäivämme jää ehyeksi, virkkoi Pietari oppilailleen melkein valitellen. — Saatte nyt täällä ominpäin harjoitella opettamiani joululauluja, jotka sitten juhlilla kirkossa esitämme. Pian onkin jo joulu käsissä.
Suntion perästä puikahti Pietari siihen holvattuun käytävään, joka vanhoilta ajoilta kulki kirkonviereisten talojen, koulun ja kapitulin, alitse sakastiin ja sieltä edelleen piispalaankin.
Sakastissa, joka oli suuri, soikea huone tuomiokirkon itäkulmalla, paloivat vahakynttilät tiheässä pitkin pitkiä seiniä. Seinämillä oli, melkein vieri vieressään, rukousjakkaroita kirkon eri pyhimysten sekä apostolien veistokuvien juurella. Tuossa muuten autionkolkossa huoneessa, jossa messuvuoroaan odottavain yksinäisten pappien oli tapana Henrikin kellarista haetun viinikannun seurassa lyhentää odotushetkiään, oli nyt pappeja niin taajassa, että siitä määrästä kyllä huomasi kymmenysten ja muiden säätäväin taas sota-ajan jälkeen lähteneen kirkolle juoksemaan. Heidän vasta-ajetut tonsuurinsa paistoivat melkein joka jakkaralta ja kirjavat, värikkäät messupuvut välähtelivät kymmenien kynttiläin valossa, joista lämpö höyrysi köynnöksillä koristettua kattoa kohden. Toiset kuoripapit, kappalaiset ja vikariot, istuivat käsiään lämmitellen hehkuvain hiili-patain ympärillä kuiskaavaa tarinaa pitäen.
Pietari pukeutui messupaitaansa ja laskeutui sitten hänkin polvilleen rukousjakkaralle, katsomatta, osuiko hän puukolla varustetun Bartolomaeuksen vaiko siivelliseksi häräksi esitetyn Luukkaan kuvan eteen. Hän tunsi ahdistusta rinnassaan ja rukoili siinä hartaasti, ettei se suuri ja kallis asia, jonka puolesta hänen oli taisteltava, hämärtyisi siihen hierarkiseen ulkokuoreen, jonka muodoissa hänen oli raivattava maaperää, voidakseen ne muodot kerran muuttaa. Mutta rukouksensa keskelle kuuli hän katkelmia vieressään kuiskivain pappien tarinoista, jotka koskivat pidettävää vaalia.
Kahden papin vaali on varma, sanottiin. He ovat opiskelleet Upsalassa piispa Trollen aikana, eivät ole maistereita, mutta paavillisina perin luotettavia.
— Varma on myöskin Vennän ja Sillan vaali, vaikka he kallistunevatkin uudistusliikkeeseen, kuiskaili joku ääni Pietarin takana. — Jaakolla on setänsä ja Silta on siivo…
— Mutta se viides paikka…!