Nyt hänen sielussaan oli rauha, koko ympäristökin siihen tuuditti. Luonto uinui sunnuntailevossa. Jostakin kaukaa vain kilahti karjankello. Pihalta kuului lapsen hiljaista jokellusta, — Pietari tiesi, että pihapihlajan alla istui äiti, lapsi sylissään…
— Miksen voisi minäkin viettää päiviäni täällä pappilan hiljaisessa rauhassa, niinkuin muut. Pakkoko on rimpuilla alituisissa taisteluissa? Turussa minut aina niihin vedetään…, revitään tuleen ja minun täytyy repiä muita…, ja kumminkin saa Jumala varmasti minuttakin valtakuntansa toteutetuksi…
Hän ojentautui vielä mukavampaan lepoasentoon vuoteellaan niin että kissan, joka jalkopäässä kehräsi, oli pakko siirtyä hiukan taaemmas.
— Suloista on elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, — ja eiköhän se olekin ihmisen tarkoitus!
Pari viikkoa sitten oli Pietari perheensä kanssa saapunut Turusta kotipitäjäänsä Taivassaloon, joka hänelle oli annettu kanunkipitäjäksi, ja hän asui nyt palkkapitäjänsä pappilassa, hoitaen itse väliaikaisesti kirkkoherran tehtävät. Rasittavan talvikauden jälkeen nautti hän sanomattomasti maaseudun rauhasta ja häntä oli ruvennut lämmittämään ajatus jäädä sinne pitemmäksikin ajaksi. Miksei se tuuma voisi toteutuakin? Äsken oli hän laskenut teininsä pitäjänkierrolle, ja pitihän kapitulikin kesälomaa. Täällä elivät Särkilahden vanhassa sukutalossa hänen omaisensa, äitinsä ja nuoremmat veljensä, ja syntymäseudun rahvaskin oli hänelle tuttua. Täällä on hyvä nauttia levosta — ja levon työstä!
— Jään tänne koko kesäksi, hoitakoon Turku itsensä, virkahti hän ääneensä vuoteeltaan.
Ulkoa rupesi silloin kuulumaan keveitä askeleita. Hänen vaimonsa, joka oli istunut pihlajan alla sillaikaa kun Pietari kirkosta palattuaan oli hetkisen levännyt, oli nyt kuullut hänen yksinäisen huudahduksensa ja riensi lapsi sylissä sisään.
— Jää Pietari! kehoitti nuori vaimo vallan innostuneena. — Täällä soutelet, lasket verkkoja Paavalin kanssa…
Margareeta puhui jo suomea, vaikka sekaan vielä usein tuli saksalainen äänensävy ja saksalainen sanakin.
— Ja kalasta tultua on saunassa valmiina oman vaimon lämmittämä löyly…, virkkoi Pietari vuoteelta nousten ja nuorikkonsa mielialaan antautuen.